Punapipoinen poika by Hanna van der Steen

Punapipoinen poika Reviews

• 
  Nelli Heinimo

  Aidon tuntuisista tuokiokuvista koostuva pieni nuortenkirja täynnä samastuttavaa tunnetta. Säeromaanin muoto tuo raskaiden aiheiden ympärille ihanaa ilmavuutta. Iso ja tärkeä tarina kerrottuna sopivan pienesti, vyöryttämättä.
• 
  Arja-täti

  Pidin tarinasta, tietysti kun ahdistava aihe. Mutta säeromaanina tässä oli jotain, mikä ei toiminut. Oliko kyse tekstin asettelusta vai liian pitkistä lauseista? Ehkä molemmista.
• 
  Niina

  Tämä oli 10. lukemani säeromaani. Jollakin tapaa paljon samaa henkeä kuin Sanni Ylimartimon Pimeässä hohtavissa tähdissä ja JS Meresmaan Dodo-sarjassa sekä E. Lockhartin romaanissa Me olimme valehtelijoita.
  
  Ei ehkä niin syvälle päästy päähenkilön sisäiseen maailmaan kuin joissakin muissa säeromaaneissa, mutta hänen elämäntilanteensa on samaistuttava, koskettava ja puhutteleva.
• 
  laura :*

  ⭐ 3.5 - 4
  
  kaunis, surullinen ja silti toiveikas pieni kirja 💌
• 
  Deluxe_Vehicle

  Paljon suuria teemoja liian pienessä paketissa, kirja olisi saanut olla pitempi, eikä sen olisi tarvinnut olla säeromaani. Myös Suiden arvoitus jäi selviämättä.
• 
  Spidermonkey

  Kaunis säeromaani ulkopuolisuuden kokemuksista ja masennuksesta. Riittämättömyyden tunteista ja nuoruuden kasvukivuista. Vanhempien ja ympäristön vaatimuksista.
  
  Kyllä näitä säeromaaneja on välillä kiva lukea, vaikka luulin jo vähän kyllästyneeni näihin. Säeromaaneissa voi tiiviissä muodossa kertoa kokonaisia tarinoita, yleensä vakavista aiheista.
• 
  Elsi

  Yleisesti pidän säeromaaneista paljon, mutta tässä en oikein päässyt sisään tarinaan. Tärkeään aiheeseen tartuttiin tavalla, joka tuntui musta lähes parodialta masentuneesta nuoresta. Suiden hahmo tuntui liian kaksiulotteiselta (ikään kuin päähenkilöä varten luodulta) eikä ennalta-arvattava loppuratkaisu mielestäni onnistunut kokoamaan tarinaa. Pari kaunista pätkää kirjassa saivat kuitenkin silmät kostumaan, eli ehkä Punapipoinen poika voi kuitenkin antaa lukijalle tarinan.
• 
  Eltsu

  Tunteikas, koskettava kirja.
  Säeromaaniksi vähän tökkivä
• 
  Mikko Saari

  Hanna van der Steen on tehnyt kirjoja jo kymmenen vuoden ajan, pääasiassa lapsille ja nuorille. Punapipoinen poika on van der Steenin ensimmäinen säeromaani. Se kertoo 15-vuotiaasta Marlista, jonka elämää järkyttää muutto ulkomailta takaisin Suomeen kahden vuoden poissaolon jälkeen.
  
  Ulkomaille jäi ihastus, Suomessa odottavat vanhat kaverit, joiden parissa Marli tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Koulunkäyntikin tuntuu vaikealta. Perheen asiat eivät ole hyvin: isä keskittyy täysillä uuteen työhönsä ja äiti on vähintäänkin alakuloinen jos ei vähän masentunut elämänmuutoksesta. Maasta toiseen muuttaminen ei ole aivan tavanomainen aihe nuortenkirjoissa, joten on mukavaa, että kirjaan on löydetty tällainen
  
  Marlikin päätyy kyntämään aika syvissä vesissä mielenterveysongelmineen. Onneksi on yksi valonpilkahdus: salaperäinen punapipoinen poika, Suide, joka ilmaantuu silloin tällöin paikalle tuomaan vähän iloa ja lohtua Marlin elämään. Suidellakin on kuitenkin oma salaisuutensa.
  
  Punapipoinen poika on säeromaanien tapaan nopeasti luettu, vauhdilla etenevä tarina, josta ei suuria tunteita ja draamaa puutu. Runomuoto toimii hyvin isojen tunteiden käsittelemiseen, niin tässäkin. Tyyliltään Punapipoinen poika on aika konstailematonta tekstiä, joten sen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia nuorille lukijoille, vaikka runomuoto olisi vieraampikin. Tätä voi siis hyvin suositella yläkouluikäisille lukijoille, jotka nauttivat kirjoissa suurien tunteiden käsittelemisestä.
• 
  Mira | I Read Like Phoebe Runs

  2,5 tähteä ylöspäin pyöristettynä, koska pidin aiheesta, tunnekokemuksen kuvauksesta ja sanomasta. Suide jäi kaukaiseksi, ja loppuratkaisun "kaikki palaset loksahtavat paikalleen" töksähteli pahasti, mutta toisaalta nuorempana olisin rakastanut tätä.
• 
  Heidi

  4-
• 
  Saima || ripaustaikaa

  Kaunis, pieni kirja raskaasta aiheesta. Jokin säkeissä tuntui tökkivän, eikä runomuodosta saatu ihan kaikkea mahdollista irti.
• 
  Hanna

  Aito, helppolukuinen, uskottava ja kiehtova. Kahden maailman rajalla, mielen syövereissä. Toivoa on.
• 
  Jonna

  3,5⭐️
• 
  Annika Aho

  3,5⭐️