Sinun silmiesi kautta by Peter Høeg

Sinun silmiesi kautta Reviews

• 
  Elina Mäntylammi

  Ensimmäset 300 sivua, eli melkein loppuun asti olin aivan haltioissani Peter Høegin Sinun silmiesi kautta -romaanista. Kirja on salaperäinen ja kiehtova, syvällinen ja vetävän kepeästi kirjoitettu. Høeg on taitava. Hän kirjoittaa romaanissaan scifiä ehkä kaikista kiinnostavimmasta asiasta maailmassa: ihmisen tietoisuudesta.
  
  Viimeiset 50 sivua menettivät jotain intensiteetistä, joka oli kietonut minut ihmisen mielen avaruuksiin. Silti jään kirjan lumoihin, enkä haluaisi sieltä pois. Ihmisten yhteisen kokemuksen tunteminen - sitä kohti kurkottaminen - tekisi kaikkien elämästä siedettävämpää.
• 
  Anders Demitz-Helin

  Sometimes thrilling. It might even hold the seed for something beautiful. I made an extraordinary lovely thing of it inside me. The story gets a bit lost in the childhood parts. Way overworked.
• 
  Kata Melander

  Kiehtova tarina tietoisuudesta, aidoista kohtaamisista ja kollektiivisista muistoista. Paikoin oivalluksissaan mykistävä.
• 
  Reetta Saine

  Jaahas, vuosi alkaa ristiriitaisissa ajatuksissa ja tunnelmissa!
  
  Hoeg vei mukanaan salakavalasti, en malttanut lopettaa vaikka odotettavissa ei ollut mitään selkeää ratkaisua tai epäselvää juontakaan :). Ihastuin henkilöihin, vaikka he olivatkin suurimman osan ajasta etäännytettyjä niin ajallisti kuin tunteenkin tasolla ja ilakoin miljööstä, joka oli olematon. Tapahtumat olivat olemassa tai eivät.
  
  Huh.
  
  Jos pahuus ei olisi joissain kohdissa kääntynyt mielessäni sosiaalipornoksi, olisin tykännyt vielä enemmän. Jos se pienikin selvyys olisi häivytetty ja hypätty lopullisesti, olisin ehkä helpottunut, mutta se ei tainnut olla tämän kirjan päämäärä.
• 
  Laura Walin

  Aikaisempien teostensa perusteella Peter Hoegilla on taito luoda omia maailmojaan ja saada lukija uppoamaan niihin varauksettomasti. Erikoisiin, omalakisiin maailmoihin ja/tai perhesuhteisiin on yhdistynyt vaivattoman kertomisen taito, mikä on tehnyt kirjoista paitsi mietityttävää myös viihdyttävää luettavaa.
  
  Nyt Hoeg kurkottaa jonnekin lähitulevaisuuteen pohtimaan sitä, kuinka paljon ihmisten mielet voivat olla toisille avoinna ja mikä onkaan olemisen, ajallisuuden ja elämänpolkujen erilaisten vaihtoehtojen suhde. Itse koin tällä kertaa kirjan rakenteen jotenkin vaikeaselkoiseksi, ja koko tilanteen vaikeasti hahmotettavaksi. Kirja ikään kuin vastusti minua eikä päästänyt minua mukaansa.
  
  Hankaluus syntyi ehkä siitä, että kirjassa oli ainakin alkuvaiheessa paljon myös scifi-henkistä teknis-tieteellisenoloista perustelua sille, miten toisen ihmisen ajatuksiin ja muistoihin mennään mukaan. Tarina ja kirjan viesti olisivat mielestäni toimineet ilman sitäkin, olisin ollut valmis vain hyväksymään annettuna, että lähitulevaisuudessa tämä on mahdollista. Hoeg voisi vahvana tarinankertojana vain luottaa kertomisensa voimaan.
  
  
  
  
• 
  Pavlína

  Kniha o dětství a dovednostech, které dospívání ztrácíme. Také o smrti a vyrovnání se s traumaty, která nám život přinesl.
  V závěru jsem se trochu nudila - úvodní překvapení odeznelo a nedostala jsem všechny odpovědi, které jsem očekávala.
• 
  Michael Bohli

  Peter Høeg hat sich mit "Durch deine Augen" an einer andersartigen Geschichte versucht, welche wie die Figuren auf dem Covermotiv zu schweben scheint. Falls sich jemand von euch die Netflix-Serie "The OA" angeschaut hatte, der wird stimmungsmässig immer wieder in diesen Zustand versetzt. Mit einer Mischung aus pseudowissenschaftlichen Fakten, esoterischen Überlegungen und übernatürlichen Szenerien wird ein Buch gesponnen, das mich tief gepackt und immer wieder berührt hat.
  
  Peter Høeg bringt durch einen geschickten Kniff nicht nur die Frage nach Authentizität in den Roman, sondern auch die Möglichkeiten von einem kollektiven Innenleben der Menschheit. "Durch deine Augen" ist ein schwierig zu beschreibendes Buch, mit einer intimen Wirkung, welche vor allem auf das Herz und die Seele zielt. Treffgenau, anders, schwerelos in all seinen Schrecken.
• 
  Tapani

  Töksähtelevä, kolkko ja perin naiivi teos ihmisten kohtaamisesta, toisiimme vaikuttamisesta ja sisäistä kokemuksistamme.
• 
  Raven.ous

  Vielleicht bin ich einfach mit zu hohen Erwartungen an dieses Buch heran gegangen. Ich bin begeisterter Høeg-fan und konnte es kaum erwarten, das Buch in die Finger zu bekommen. Die Thematik vermittelte den Eindruck, als sollte es der ganz große Wurf werden, eine Art Grundweisheit, um die der Autor schon in seinen letzten Werken immer herumzuschleichen schien. Echte menschliche Begegnung! Suchen wir die nicht alle!? Nun hat das Buch einen eher geringen Umfang und als der Funke nach den ersten 100 Seiten immernoch nicht übergesprungen war, kamen mir schon Zweifel. Schlecht recherchierte wissenschaftliche Phänomene die gnadenlos dem Plot zum Fraß vorgeworfen wurden, flache und unnahbare Protagonisten und ein Klischee nach dem anderen die sich Mühe geben , keine zu sein. Ach und autobiographisch ist das ganze übrigens auch. Oder auch nicht. Wer weiß. Am Ende hat man das Gefühl, man hätte von dem Buch irgendwie mehr mitnehmen sollen. Aber was? Das Kinder die Welt mit anderen Augen sehen? Was für eine Überraschung. Dass es eine wirkliche Wirklichkeit hinter unserer konstruieren Wirklichkeit gibt? Laut diesem Buch besteht die aber im wesentlichen aus Selbstmord und Kindesmissbrauch. (Und da haben wir auch schon das Schockmoment um den gelangweilten Leser bei der Stange zu halten). Es tut mir leid, ein solches Fragment reicht mir nicht aus, um die Wahrheit der menschlichen Begegnung glaubhaft rüber zu bringen. Traumata als Zentrum der Identität? Dann lieber ein bisschen mehr Wohlfühl-esotherik ala "der Alchemist".
  Fazit: Ein großer Wurf mit sehr kurzem Arm. Für mich das bislang schwächste Werk des Autors.
  PS: und bitte noch einmal nachlesen wie ein Computertomograph funktioniert.
• 
  Franziska

  Maybe I'll finish it another time. It was quite good. I'm just in a different mood.
• 
  Dan

  I really enjoyed this one! I think I'm slowly becoming a fan of Peter Høeg.
  
  This book is about Peter, who's meeting Lisa. Lisa is a professor of neurology and is the leader of a centre that investigates ways of experiencing both other people's and one's own thoughts, allowing their patients to process traumatic events.
  
  This book is also about Peter, who's meeting Lisa. Lisa is a girl in Peter's kindergarten, and together with Simon they find their way into the real reality (sic) and can suddenly predict and alter future and past events.
  
  Most of all, this book is about people. How we think, how we connect to the people around us and how we allow our inner child space to be present.
• 
  Jenni Joru

  Olen tottunut pitämään Höegin kirjoista. Tätä painoi hänen teoksissaan toistuvat teemat: huippuälykkäät (lapset), poikkeukselliset kyvyt ja salaiset tieteelliset tai poliittiset operaatiot. Tällä kertaa huippuyksikkö on neuropsykologisen kuvantamisen laitos, missä tehdään uraauurtavaa tutkimusta tietoisuudesta.
  
  Kaipasin Lumen tajun väkivaltaa ja Nainen ja apina -teoksen huumoria. Tämä muistuttaa Rajatapauksia. Ehkäpä liikaakin.
  
  Kiehtova lukukokemus tästä kuitenkin tuli. Kaunista kieltä, jännittäviä hahmoja ja aistillisia ruoan ja tapahtumien kuvauksia.
• 
  Mari Moisio

  Hoeg on lempikirjailijani. Tällä kertaa romaani yhdistää tiedettä ja fantasiaa. Romaani osoittaa sen, kuinka pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa niin moni voi niin pahoin. Se myös kertoo meistä jokaisesta, jotka kerromme tarinaa, tarinaa johon uskomme, riippumatta siitä, onko se totta. Äärimmäisen kiinnostava kirja, joka imaisee mukaansa täydellisesti.
• 
  Per

  Didn't work for me at all, a bit of a failure of a novel, in my opinion. There are tiny specks of goodness in there, but generally I wasn't at all convinced by the kind of David Mitchell/Stephen King mashup. Forgettable.
• 
  Line Vesth

  Fantastisk bog. Sætter så mange tanker i gang. Må læse den igen.
• 
  Oskari Virtanen

  Jotenkin keskeneräisen tuntuinen kirja. Kiinnostava premissi ja kauheasti tieteestä ja filosofiasta inspiroituneita suuria ideoita, joita Høeg ei kuitenkaan osaa nitoa tyydyttäväksi kokonaisuudeksi. Se on ihan anteeksiannettavaa, sillä tässä puhutaan paljon sellaisista asioista, joita on mahdotonta täysin ymmärtää ihmisen rajallisen käsityskyvyn avulla. Kirjan kannalta tämä on kuitenkin vähän harmillista, sillä lopputulos on epämääräinen kokoelma kädenlämpöistä mystiikkaa.
  
  Dialogi on monelta osin tökeröä. Iso osa tapahtumista kuvataan lapsen näkökulmasta, mutta Høegin kirjoittamat seitsenvuotiaat ovat puheiltaan ja käytökseltään enemmänkin pienikokoisia aikuisia kuin lapsia. Paljon sivuja kuluu myös siihen, että (aikuiset) hahmot selittävät auki neuropsykologiaa ja mielenfilosofiaa, mutta ei kukaan oikeassa elämässä puhu kuin siteeraisi jotain Tieteen kuvalehden populaaritieteellistä fMRI-artikkelia. Ja teksti on populaaritieteellistä nimenomaan sanan negatiivisimmassa merkityksessä. En aikoihin ole lukenut yhtä virheellisiä sepustuksia aivokuvantamisteknologiasta. Tavallisesti en niin paljoa takerru tieteellisiin epätarkkuuksiin scifissä, sillä mielikuvituksellisuus on fiktiossa ihan suotavaa, mutta tällä kertaa mennään kyllä niin päin helvettiä, että lukeminen on raastavaa.
  
  Pidin Lumen tajusta. Se toi monella tapaa paljon uutta pohjoismaiseen noir-kirjallisuuteen, mutta taidan tämän perusteella jättää Høegin scifit lukematta, ainakin jos ne kertovat jostain minulle tutusta aiheesta.
• 
  Susa

  Tämän lukeminen ajoittui aikaan, kun jostain syystä olin lukenut todella paljon ihmisten trippikertomuksia. (Ei, en ole suunnitellut vetäväni happoa, mutta todellisuuden pirstoutuminen ja uudelleenmuotoutuminen vain yleisesti kiinnostaa!)
  
  Jotenkin se, niistä kertomuksista päälle jäänyt kummallinen tunnelma, sopi yhteen tämän kirjan kanssa. Ehkä se vahvisti höyrähtänyttä unimaista tunnelmaa - nimittäin unimainen tämä oli, kaikki tapahtui vähän omituisella tavalla hieman sivussa, niin että olet juuri saamassa siitä kiinni, kun se lipeääkin taas sormista. Osin pidin siitä tavoittamattomuuden tunteesta, mutta välillä myös häiritsi, miten epäselväksi jutut jäivät ja miten kauas tarina itsensä jätti.
  
  
• 
  Nynke Anna

  Een hoop gebazel. Niets leuks aan eigenlijk.
• 
  Janna

  ich bin irgendwie verwirrt
• 
  Ales

  Krásný, líbilo se mi to vcítění...
• 
  Cathrin

  Das Buch gib vor, etwas Besonderes zu sein und tiefe Einblicke in das menschliche Bewusstsein zu offenbaren, am Ende ist meines Erachtens aber alles Schall und Rauch. Schon einen Tag nach Beendigung der Lektüre kann ich mich an die letzten Seiten gar nicht mehr erinnern. Alles was mit den wahren Begegnungen mit anderen Menschen, dem menschlichen Bewusstsein und der "wirklichen Wirklichkeit" zu tun hat blieb für mich schwammig. Die Geschichte als solche hat ihre Momente, vor allem wenn es um die Kinder geht, die in die Träume anderer reisen können. Das gefiel mir, aber nur als fiktive Geschichte, nicht als irgendeine Erkenntnis bezüglich des menschlichen Bewusstseins. Die Forschung und Technologie, die hinter dem Szenario des Buches steht erschließt sich mir nicht. Hat der Autor schon mal ein MRT gesehen?
  Insgesamt leider recht enttäuschende Lektüre, die bei mir leider nichts hinterlässt als offene Fragen.
• 
  Ari

  Guaranteed Hoeg - different, interesting, partly supernatural or at least inexplicable.
  
  This was a bit dissimilar from Hoeg's latest novels which were more adventurous and more action packed. To be honest I also liked those slightly more as they were not this solemn either. Thus this got just three stars instead of usual four. I'm sparing when it comes to praise :-)
  
  As Hoegs tend to be, also this novel was entertaining and reading was an easy experience. And still it provided something to think about, also about where our world is going to when technology leaps ahead.
  There was also some resemblance to some Stephen King's novels where main characters are described when they were both children and adults. Hoeg is more gentle though and stays closer to reality. A bit at least.
  
  The main character's, the narrator's, name is Peter which in a way playfully indicates that this could be autobiographical.
  
  It seems that this is not yet available in English. I'm sure it will be.
  
  Sinun silmiesi kautta
  Tammi 2019
• 
  Fede

  Myönnän, että taisin odottaa kirjalta paljon. Olin kuullut kirjailijasta ja hänen muistakin teoksistaan hyvää. Yllätyin, kun huomasin etten pidäkään kirjasta. Pettymys. Jatkoin lukemista, sillä toivoin sen tyylin muuttuvan, sen teemojen vaihtuvan. Niin ei käynyt. Viimeisen kolmanneksen luin oikeastaan, jotta voisin kirjoittaa tämän arvostelun.
  
  Kirjoittaja ottaa suuria vapauksia psykologian ja aivokuvantamisen saralla. Väitteet mielen kuvaamisesta ja toiminnasta jäävät ontoiksi ja ajoittain suorastaan virheellisiksi. Mukaan mahtui ihan mukiin menevä kuvaus tietoisuuden narratiivisesta luonteesta, mutta se ei kaiken muun tuhahtelun keskellä lämmittänyt.
  
  Tarina lapsista, jotka opettelevat käyttämään myöhemmin ajan myötä unohtuvia ihmeellisiä kykyjään ei ole uusi. Kaikenkaikkiaan kirjan juoni ei aivan sen alkua lukuunottamatta kiinnostanut minua. Minulle ei ollut mitään merkitystä sillä, mitä hahmoille tapahtui. Koko kirja tuntui tasapaksulta.
  
  Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen sen keittiöpsykologia ja ontuva tieteisfiktio.
• 
  Кирилл Шумихин

  Любопытная история про человека и поиск себя, через истории, которые мы рассказываем себе про себя, про связь с другими и поиск близость и понимание. Одна из ветвей повествования ведётся от лица взрослого автора, а другая - от семилетнего мальчика. К сожалению и книга читается так, словно ее написал ребенок. Излишнее употребление "я не могу этого описать, но описываю", излишне драматичных и эпических концовок глав, громкие фразы брошенные в никуда - все это часто вызывало смех и желание бросить читать. Персонажи чрезвычайно скучны, сюжет практически не существует, все в этой книге слепо служит одной идее автора, который совершенно забывает, что вообще-то он пишет книгу, которая должна по идее доходчиво и интересно вести повествование и доносить какую-то мысль.
  
  Не жалею потраченного времени, благодаря этой книге я теперь знаю что такое графомания и что я читать в будущем точно не стану. Из этого мог бы выйти сносный сериал на нетфликсе, но получилась никчемная книга
• 
  Jens Winther Kristensen

  Den skulle lige have 100 sider at komme i gang på, men så lettede den også. Den mest indlevede undersøgelse af empati, jeg endnu er stødt på. Og der er noget ved Peter Høegs meget stramme fortællestil, som går op i en højere enhed med det laboratorie-setup, der dominerer store dele af historien. Nogle vil nok finde den lige lovligt udsyret, men for mig er det ikke set bedre siden Frk. Smilla.
• 
  vs

  Easily Høeg's weakest work since his debut. There's a potential double whammy for the Finnish readers: it impossible for me to be sure, as I cannot read the Danish original, but I feel the Finnish translation is not as good as it was with Talvio-Jaatinen.
• 
  Diana

  Auf Seite 100 abgebrochen. Mich konnte die Story nicht fesseln. Die Stimmung wirkt eher düster/melancholisch und der Schreibstil ist unauffällig. Die Geschichte schreitet sehr langsam voran, da sich die Passagen aus der Kindheit wie Kaugummi ziehen.