| Title | : | Musta morsian |
| Author | : | |
| Rating | : | |
| ISBN | : | 9524714949 |
| ISBN-10 | : | 9789524714945 |
| Language | : | Finnish |
| Format Type | : | Hardcover |
| Number of Pages | : | 103 |
| Publication | : | First published January 1, 2005 |
Musta morsian Reviews
-
Musta morsian on jatkoa tai eräänlainen pari Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi -teokselle. Teemat ovat samankaltaisia mutta toisesta näkökulmasta; kun Sanovat sitä rakkaudeksi käsitteli suhteen päättymistä miehen näkökulmasta, nyt aihetta käsitellään naisen silmin. Musta morsian tuntui tutuista teemoista huolimatta lukukikemuksena epätasaiselta ja repaleiselta. Monista runoista pidin ihan valtavan paljon, luin niitä useamman kerran peräkkäin ja uppouduin niiden herättämiin fiiliksiin. Osa runoista sen sijaan jätti kylmäksi, eikä niistä tuntunut saavan oikein otetta. Kaikkiaan Musta morsian oli kuitenkin ihan miellyttävä lukukokemus.
-
Kokoelma jatkaa Kotron edellisen runokokoelman, Sanovat sitä rakkaudeksi, tarinaa, nyt toisesta näkökulmasta. Edellinen kokoelma kertoi miehen näkökulmasta parisuhteesta, ensin sen onnesta ja sitten sitä seuranneesta erosta ja surusta. Nyt näkökulma on naisen.
Itselle suurin harmi ensimmäisessä kokoelmassa oli sen kyynisyys. Tarina alkoi erityisen lempeästi rakkaudesta, mutta päätyi kylmään eroon jossa rakkauden sijaan tuntui olevan katkeruutta ja pahaa oloa, alkoholikin tuli (suomalaiseen tapaan, tietenkin) mukaan. Pidin kokoelmasta, mutta kokonaisuutena se ei vaikuttanut niin paljon kun toivoin ja olin hieman pettynyt sen surullisuudesta.
Musta morsian on valitettavasti juuri tässä suhteessa ikävämpi tarina - juuri minkäänlaista hyvää hetkeä ei ole, vaan kokoelma toimii "kirjeenä" eron jälkeen miehelle. Kun edellinen siirtyi hyvästä kylmään, ollaan tässä jatkuvasti kylmissä ja kyynisissä tunteissa, lämmintä ja rakastavaa ei juurikaan ole. Eroa se kuvaa hyvin, mutta itselle se jätti toivomisen varaa. Silti seasta löytyi muutama hyvin osuva ja eroprosessia kuvaava teksti, joka kolahti itsellekin hyvin syvälle.
Jos tietää mitä hakee, mihin teoksen nimikin toisaalta viittaa, Musta morsian voi toimia hyvänä eron jälkeisenä hetkenä. Se toistaa Kotron jo edellisessä teoksessa ollut maneereja, erityisesti kolmen synonyymin listat alkoivat jälleen ärsyttää, mutta sisältää myös paljon hyvää. Helppolukuinen tarinamainen runokokoelma on joka tapauksessa itselle ehdoton plussa.
Erilainen kuvaus erosta. -
Aika heikko jatkotarina, minun kirjoissani ainakin. Ei tuntunut hyvältä tai kivalta lukea, herätti lähinnä negatiivisia tunteita, kuten ärtymystä ja kyllästymistä, mikä on tietenkin suoritus sekin. Ei auta nyt, kuitenkaan. Teinityttömäinen englanninkäyttö oli ehkä isoin äh, ja pilasi minulta monta muuten ihan semihyvää tekstiä. Kaikenkaikkiaan moralisoiva ja jopa lapsellinen, todella uhriutuva ja syyttelevä; Ymmärrettävä ja inhimillinen, kun ottaa tarinakokonaisuuden huomioon, mut ei auta nytkään.
-
Kauniita / mielenkiintoisia runoja:
mä näen sut laiturin päässä ja tulen sua kohti
sä loittonet ja pienenet äkkiä olet pikkupoika siitä
hailakkaasta kuvasta oliko se seiskytviis sä ajat pyörällä
ja sä ajat vetten päällä ja mä yritän ottaa sut kiinni
jalat on raskaat en osaa uida etkä säkään ja
mä kosken sua sä oot ilmaa huidon tyhjää
sä oot jo vastarannalla ja mä oon taas kymmenen ja
komerossa ja piilossa ja joku etsii mua
viilenee lämpenee polttaa
mistä nämä unet
* * *
nämä myrskyt meissä
putoukset
kaikki padot
patoutumat
kaksi kolmasosaa meissä on vettä
* * *
kahlata ensilumessa ja
juosta sinut kiinni
jakaa ujot ajatukset
salaiset sanat
tuntea tuttu tuoksu
katsella kaikki kajot
aamun ja illan
hengittää niiden hento utu
istua yöviileää elokuuta
etsiä tolkkua ja tarkoitusta
kulkea yhdessä
vielä yksi kadunväli
aina huonommin tekosyin
* * *
katsot minua kuin pimeää yötä
me ollaan jo väärin hiljaa
* * *
äkkiä jokin lause on toisesta ajasta
eiliset minät
lyöttäytyy viereen
* * *
katsot pohjoisrannassa merelle
yritän sanoa jotain
koskettaa
mielesi laitamilla on aina ollut alue
jonka kyljessä lukee
pääsy kielletty
mutta nyt olit veräjöinyt itsesi piiloon
etsimättömiin
miten surraan niitä vainajia
jotka eivät ole kuolleet
tämä on viimeinen kuva sinusta
katsot merelle
minä poistun
kerro merelle terveisiä -
"uskotko darling
minä
on maailman yksinäisin sana"
Sanovat sitä rakkaudeksi -runokokoelman jatko-osa ei osunu samaisella metrisellä halolla, jolla ensimmäinen. Silti paljon upeaa sisältöä, johon samaistuin enemmän ja vähemmän. Ihanaa leikittelyä, osuvaa ja sattuvaa sanailua, mutta välillä tuntui kyynisyydellä kyllästetyltä, melkein pakonomaiselta. Mutta olihan siellä helmiäkin.
"joskus me puhuttiin sarastuksiin asti
valvottiin yö salaisuuksista auki
mutta toisinaan todellisuus kosketti
vain sitä tapaa
jolla sitä paettiin
ei etsintä pääty kun löytää toisen
siitä etsiminen alkaa
me nähtiin toisessa itsemme
me oltiin peilisaleissa
me oltiin taiteiden yöss��
sinua on niin monta ja
niin on minuakin
minussa myös monet maailmat
joskus kun olin tavoittamassa sinua tajusin
ei kannata
jokin kohta
aina jää kohtaamatta
ja näissä asioissa
ei löytäjä saa pitää" -
En ole Kotroa aiemmin lukenut, joten tämä oli positiivinen yllätys. Teksti etenee selkeästi ja vakaasti, kielikuvat ovat nokkelia ja helposti lähestyttäviä. Tästä puuttuu täysin teennäisyys johon runoteoksissa joskus törmää. Tämä on runoutta, jota on helppo ymmärtää, mutta joka ei silti ole pinnallista.
-
Musta morsian on jatko-osa tai toinen puolikas Kotron hienolle teokselle Sanovat sitä rakkaudeksi. Kaunista runoutta, mutta pidin ensimmäisestä osasta enemmän - toisaalta myös lukemisen formaatti oli eri, sillä kuuntelin ensimmäisen osan Kotron itsensä lukemana, kun taas Mustan morsiamen luin.
-
4.5 stars
Kotroa voisi siteerata milloin ja missä vaan.
Steinbeckin Helmi mainittu! -
Luin heti kahdesti, kun oli niin mielentilaani sopivaa tekstiä; kaihoisaa ja surumielistä.
Viides tähti jäi saamatta, koska minua häiritsi liikaa ajatus siitä, että Henrik & Märta Tikkanen tekivät jo saman "ensin kirjoittaa mies, sitten nainen vastaa" -jutun ja paljon paremmin...
"[ ]
kylminä kuin tosiasiat
me lojutaan vierekkäin
oudokkaina
ventoina varsin
ja kun iho vieroo
sen mitä tuleman pitää
ennustaa kosketus paremmin
kuin mieli" -
Huh, mahtavaa runoutta Kotrolta jälleen kerran.
-
Read this after Sanovat sitä rakkaudeksi. Not as good as its predecessor.
