112 osumaa: Sarjakuvataiteilijan päiväkirja by Milla Paloniemi

112 osumaa: Sarjakuvataiteilijan päiväkirja Reviews

• 
  Uuttu

  Jos tässä kirjassa olisi 120-150 sivua, niin voisin aika huoletta antaa sille neljä tähteä. Nyt kirja on kuitenkin liian pitkä, jää jankkaamaan teiniangstina, (vaikka takana oli oikeitakin ongelmia) eikä osaa kertoa tarinaa tai tilanteita. Myös kirjailijan ikä jäi ihmetyttämään, sillä olen pari vuotta tekijää nuorempi ja tästä huolimatta monista känniörvellyksistä ja muista tuli vain myötähäpeän fiilis, ei minkäänlaista samaistumista.
  
  On tavallaan ikävää sanoa näin tällaisesta henkilökohtaisesta ja päiväkirjamaisesta teoksesta, mutta tämä olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan, kun tavoitteena oli kirja julkaista. Blogiteksteinä nämä varmaan toimivat, mutta kirjaa varten pitäisi panostaa eri tavalla. Potentiaalia tässä olisi vaikka mihin, mutta sitä käytetään vain hyvin harvoin.
• 
  Sarri

  Milla Paloniemen 112 osumaa -sarjakuvapäiväkirja vaikutti aluksi ihan kiinnostavalta, mutta kävi hyvin äkkiä puuduttavaksi teiniangstijankkaukseksi (yllätyin, kun kävi ilmi, että päähenkilö on jo 32!). Sarjakuvataiteilija tilittää varmaan melko rehellisesti omaa elämäänsä, ihastumisia ja viinanjuontia. Kun on lukenut kirjan alun, ei loppu oikein tuo mitään uutta. Tällainen keski-ikäinen naisihminen ei enää jaksa innostua itseensä käpertymisestä, känniääliöilyistä, loputtomista ihastumisista tai hyväksynnän kerjäämisestä. Ja tätä aivan loputtomasti, luulin, ettei kirja lopu ikinä.
  
  Mikä ehkä eniten tökki, oli se, että tämä kirja meni "ei mistään" "ei mihinkään". Tarinalla ei juurikaan ollut "kaarta", eikä päähenkilökään tuntunut melkein vuoden aikana kehittyvän mihinkään suuntaan. Päällimmäisenä mieleen jäi vain se piirretty angstinaama, jossa suu oli ammollaan hampaita täynnä. Sarjakuvataiteilijan arki näytti koostuvan vain pyhästä kolminaisuudesta ihastumiset - viina - angsti. Olisin kyllä kuvitellut, että taiteilijan arki olisi koostunut myös vaikka ihan työnteosta, mutta sitä ei ollut kovinkaan paljon suodattunut tähän mukaan. Jossain vaiheessa vaan kuvio ihastuminen - tekstiviestittely - kännääminen - treffeily - yhyy miksei se vastaa - ihastuminen - jne vain lakkaa kiinnostamasta.
  
  Kohderyhmä varmaan olisi paremmin teiniangstaajat, jotka saattaisivat saada jonkinsortin vertaistukea tästä.
  
  Jos tämä olisi ollut selkeästi lyhyempi, olisin ehkä jaksanut antaa enemmän tähtiä.
• 
  Jaana Viskari

  Päiväkirjamaisen albumin raivorehellisyys antaa samaistumispintaa ja kiehtoo ja kiinnostaa kyllä, mutta lähinnä sotkuisten ihmissuhteiden kautta hahmottuva maailma toistaa tässä kokoelmassa aika lailla itseään (no, sitähän se elämä on...), eikä sisältö ehkä kantanut ihan loppuun asti. Jäin kaipaamaan enemmän jotakin, vaikka en one ihan varma, mitä. Jotakin yhteen sitovaa, kehitystä, oivallusta, koontia...?
• 
  Inna

  Samaistuin niin vahvasti joihinkin juttuihin. <3
• 
  Matti Karjalainen

  Suosittu sarjakuvataiteilija tilittää tuntemuksiaan ja hankalia ihmissuhteitaan albumissa, joka armottomassa rehellisyydessään tuo jollakin tapaa mieleen edesmenneen Hannu Eskon teoksen "Päiväkirja : Hannu Eskon kesä 2004" (Happy Horse, 2005).
  
  Paloniemi paljastaa lukijalle palan itsestään ja tilittää asioitaan siinä määrin henkilökohtaisesti, että välillä tuntuu siltä, ettei tätä ole edes minun silmilleni tarkoitettu. Jälki on kaunistelematonta, ja hetkittäin tuntuu siltä, että tekijä suorastaan oksentaa pahaa oloaan albumin lehdille.
  
• 
  Liisa

  Joskus aikoinaan luin En vaan osaa! -sarjisblogia säännöllisesti, mutta nyt en ole seurannut pariin vuoteen Paloniemen angstista mutta erittäin taitavasti ja viihdyttävästi piirrettyä elämää. Tämä opus olikin paljon diipimpää vuodatusta rakkaudesta, yksinäisyydestä, ihastumisesta, mutta mukana oli myös tuttua "ristus notta mä olin pöhnäs" -meininkiä. Ja tällaisen yhden vauhdikkaan illan seurauksena Paloniemi herääkin sairaalasta ja alkaa toipuminen vakavasta onnettomuudesta.
• 
  Anna Reta Maria

  Hiomaton ja spontaani sisältö, mutta kaipa se oli tarkoitus.
• 
  Yuki

  Tää oli niin avartavan mahtava lukukokemus, melkein piti saada lukee yhteen putkeen ja sai kokea useita samaistumisen kokemuksia, kuin omasta elämästä. Oli tosi persoonallisesti piirretty ja tehty, värikäs ja täynnä tunnetta. Oli kyllä yksi vuoden parhaita lukukokemuksia.
• 
  Annukka

  Alkoi aika nopeasti toistaa itseään. Mutta joitakin kivoja kohtia ja omia nuoruuden kipuiluja muistui kyllä mieleen.
• 
  Sanna

  Samaa joopas eipäs koko kirja. Got real old real quick.
• 
  Markku Kesti

  Luin, mutta jotenkin suhteesta toiseen juokseva ja täydellisen parisuhteen etsintä ei oikein osunut. Millan angstailu oli välillä jopa kipeän rehellistä ja niistä iso rispekt, mutta ei tämä mun juttuni ollut. Itseään etsiville nuorille naisille tai naisista kiinnostuneille miehille tämä varmaan uppoa paremmin.
• 
  Orson

  Harvoin on teos herättänyt näin moninaisia tunteita. Tätä lukiessa tuli melkein syyllinen olo, kuin todella salaa kurkistelisi toisen ihmisen päiväkirjaa. Välillä tekijän kokemuksiin eläytyi ahdistavankin voimakkaasti, välillä koki myötähäpeää tai vaivaantui ("halusinkohan oikeastaan tietää Millasta tämänkin"), suurimman osan ajasta sitä huomasi jännittävänsä ja pitävänsä peukkuja ja toivovansa parasta, välillä melkein huusi ääneen jotain tyyliin "EI EI ÄLÄ TEE SITÄ" tms. No, on tämä tosiaan myös rohkeimpia itsensäpaljastuksia, mitä on tullut vähään aikaan vastaan. On vaikea sanoa, pidinkö tästä, koska "pitäminen" on aika yksiulotteiseksi latistava ilmaus tuotoksesta joka hämmentää, raivostuttaa, liikuttaa, huvittaa, saa tuntemaan myötätuntoa, kateutta, samaistumista ja välillä ajattelemaan myös ettEN YMMÄRRÄ MIKSI SE TEKI NOIN. Yllättävän varmaa piirrosjälkeä kaikin puolin, vaikka tyylit vaihtelevat, huomioonottaen senkin että jotkut merkinnät on piirretty ilmeisesti kohtalaisessa kännissä ja muutamia myös kovassa kipulääkityksessä. Nostan hattua, tämä oli vakuuttavaa.
• 
  Unstable Blob the third

  I liked it. And it was interesting and funny. But it was mostly love and angst. But still liked it.