Kissa nimeltä Kent by Netta Walldén

Kissa nimeltä Kent Reviews

• 
  Kirjapallo

  Minä en nyt tykännyt tästä. Harmi. Idea oli nimittäin todella kiva: tyttö ja salapoliisi etsivät kadonnutta kissaa ympäri kaupunkia ja tapaavat matkan varrella erilaisia ihmisiä. Tykkäsin kyllä kovasti kertojan äänestä, eli omat ongelmani ovat lähinnä nillitystä yksityiskohdista.
  
  Ensinnäkin: Tyttö oli valittaja. Ymmärrän, että häntä huolestutti, mutta silti. En oikein saanut sellaista fiilistä että tytöllä ja salapoliisilla olisi ollut hauskaa yhdessä.
  
  Toisekseen: Salapoliisi oli äärimmäisen tehoton omassa työssään. Olisi ollut niin hienoa seurata jonkin supernokkelan salapoliisin työskentelyä (tyyliin Sherlock Holmes...), mutta tämä vaan syö voipullia ja kuluttaa kahdeksan päivää päämäärättömään haahuiluun. Hmh.
  
  Ja kolmanneksi: Vähänkö se tiedemies oli häiritsevä!! Näen varmaan painajaisia siitä ja sen oudoista rotista ensi yönä... -_- Eikä sen ruiskunkaan sisältö missään vaiheessa paljastunut, vaikka siihen viitattiin koko ajan... "Lääke ei vaikuta, jos ei ole lääkkeen tarpeessa." (96) Häh, oliko se joku homeopaattinen litku vai? Tälläkö kaikki huoli nyt sitten kuitataan?
  
  Bonuksena: "Kurkiparvi pyrähtää räystään reunalta taivaisiin." (6)
  
  En hyväksy.
  
  t. kärttypallo
• 
  Reetta Saine

  Monitahoinoinen ja niin rakenteellisesti kuin kielellisestikin haastava tarina pienestä tytöstä, luopumisesta, kaiken kiertokulusta, toiveista, haaveista, surusta, keskenjäämisestä. Itselleni jäi surullinen olo, vaikka kauneuttakin oli mukana paljon.
• 
  Minna

  Netta Wallden osaa kuvailla asioita hyvin. Kirjaa lukiessa tuntee olevansa kuin salakatselija, joka näkymättömänä seuraa tytön ja salapoliisin tekemisiä Korkeakaupungissa ja Rottakaupungissa.
  He etsivät kadonnutta kissaa, jonka etsintä vie heitä kaupungin eri paikkoihin. Samalla tyttö, joka on vasta muuttanut kaupunkiin, tutustuu kissanetsinnän kautta uuteen asuinpaikkaansa ja sen erilaisiin ihmisiin.
  Ja se kissa? Niinpä.
• 
  Arska-täti

  Tyttö, salapoliisi ja kadonnut kissa. Matha halki kummallisten kaupunkien ja mitä oudoimpien hahmojen kohtaamista. Mystinen, mutta liian pinnallinen tarina minun makuuni.
• 
  Suvi

  Olen aina pitänyt Walldenin kirjoista, eikä Kissa nimeltä Kent tehnyt poikkeusta. Kaikkitietävän kertojan kuvailema tarina kadonneen kissan etsinnästä, jossa todellisuudessa on kyse paljon enemmästä: erilaisten ihmisten kunnioittamisesta, yksinäisyydestä, ystävyydestä, kaipauksesta. Lyhyt mutta ei kuitenkaan helppolukuinen kirja, joka on enemmän kuin siinä olevat sivut.
• 
  Erja Linnonmaa

  Tästä pidin todella. Lumoava, salaperäinen fantasia. Surumielinen ja kaunis. Kaikkitietävä kertoja -ratkaisu toimii hyvin, juonta olisi voinut vielä hioa. Ei aliarvioi lapsilukijaa. Vinkkaan alakouluun.
• 
  Markku Kesti

  Kaunista kieltä, kiva tarina ja näpärästi rakennettu ja vielä mukavan lyhyt, mutta jotain puuttui. En tiedä mitä, mutta olihan tarina tytöstä ja salapoliisista etsimässä kadonnutta kissaa ihan kiva. Mutta ei silti ihan.
• 
  Janika Puolitaival

  Mielenkiintoinen kirja, isoja aiheita kehystarinan ympärillä. Jäin miettimään miten tätä vinkkaisi ja minkä ikäisille. Pitää mutustella ja lukea vielä uudelleen. Plussaa kauniista kannesta!
• 
  Marjo

  Myönnän, tartuin kun oli niin ohut. Tykkäsin kyllä. Hetki meni ennen kuin pääsin tarinaan sisään, mutta tunnelma oli hyvin kuvattu. Miusta sumuinen, sopivan hidas ja kuunteleva.
• 
  Raija

  Aluksi hieman sekavalta tuntunut kirja, mutta loppujen lopuksi imaisi mukaansa. Kaunis tarina.