Kirsi KunnasSateessa ja tuulessa by Leena Kirstinä

Kirsi KunnasSateessa ja tuulessa Reviews

• 
  Mari / 1001 kirjaa

  Elämäkertakirjallisuutta parhaimmillaan! Kirstinä maalaa Kunnaksesta monipuolisen ja lämpimän kuvan lähteitä ja tarkkailukohdettaan kunnioittaen. Kirjassa aukeaa myös upeat näköalat Suomen kirjallisuus- ja ympäristöhistoriaan. Kunnaksen merkittävyys on hämmästyttävä, ja asiat joita hän edisti ovat edelleen - tai juuri nyt - valtavan ajankohtaisia. Upea runoilija, jonka säkeet kaikuvat kodissamme ja sydämessäni päivittäin.
• 
  Laura Walin

  Leena Kirstinä mainitsee jälkisanoissaan, että yksi tämän elämäkerran kirjoittamisen motiiveista oli se, että naistaiteilijoista on aivan liian vähän elämäkertoja. Ja Kirsi Kunnas todella on elämäkertansa ansainnut! Varmaan kaikki suomalaiset tuntevat Kunnaksen hänen "tiitäiskirjallisuudestaan" ja useimmat myös tietävät hänen olevan Eppu Normaalin poikien äiti, mutta Kunnas on tehnyt niin paljon muutakin pitkän elämänsä aikana.
  
  Opin, miten tuberkuloosin vaivaama nuori Kunnas joutui viettämään pitkiä aikoja parantoloissa. Opin, että hän on kirjoittanut runoutta myös aikuisille ja ollut aina, jo 50-luvulta alkaen runouden uudistaja. Opin, että hän on tehnyt oppikirjoja, opettanut ja kääntänyt paljon. Ja kaiken tämän hän on tehnyt uskollisena omalle poetiikalleen, vakuuttuneena siitä, että sanojen kautta voimme kurottaa jonnekin neljänteen ulottuvuuteen.
  
  Kirja on siis mainio tietopaketti, mutten silti anna sille kuin kolme tähteä. Syynä on se, että Kirstinä eksyy paikoitellen liian syvälle runoanalyysiin ja unohtaa kirjoittavansa elämäkertaa. Teoksesta olisi voinut editoida pois kymmeniä sivuja tätä materiaalia, ja se olisi jäntevöittynyt ja tullut kokonaisemmaksi.
• 
  Suketus

  Moniulotteinen, laaja elämäkerta yhdestä Suomen merkittävimmästä kirjailijasta. Kunnaksen elämä ja tuotanto eivät jätä kylmäksi. Mitään skandaalinkäryä tästä kirjasta on turha etsiä, vaan Kirstinä kirjoittaa Kunnaksesta lempeydellä ja uteliaisuudella. Elämäkertaan yhdistyy kirjallisuustieteellistä näkökulmaa, paikoin jopa sangen korkealentoisesti.
  
  Hieno, kokonaisvaltainen esitys Kirsi Kunnaksesta.
• 
  Essi

  Innostuin tämän kirjan myötä Kirsi Kunnaksesta aivan valtavasti - Minulle pelkkänä "tiitiäisen äitinä" näyttäytynyt kirjailija onkin tehnyt elämänsä aikana vaikka mitä! Erityisen kiinnostavia osuuksia elämänkerrassa olivat kuvaukset Kunnaksen pedagogisista näkemyksistä sekä käännöstyöstä. Kirjaa lukiessani vaahtosin samalla aiheesta äidilleni, joka hetken kuunneltuaan kaivoi esiin omat Kunnaksen tekemät aapisensa ja lukukirjansa.
  
  Sen sijaan kirjassa oli hieman liikaa runoanalyysiä minun makuuni. Silloin tällöin analyysiosio olisi sopinut välipalaksi, mutta pitkät pätkät analyysia olivat hieman raskasta luettavaa.
  
  Taiteiden suurnaisista ei todellakaan ole kirjoitettu liikaa, joten suosittelen kaikille Kirsin elämään tutustumista.
• 
  Maija

  Elämäkerrallisuutta oli (odotuksiini nähden) aivan liian vähän ja Kunnaksen runojen analysointia aivan liikaa.
• 
  Niina

  Tämä elämäkerta pitäisi jokaisen lukea. Jokaisen, joka ajattelee, että Kirsi Kunnas on lähinnä kirjoittanut Tiitiäisen runoja ja on Eppu Normaalin tyyppien äiti!
  Kirja kertoo taiteilijasta, runoilijasta, aktivististä, kääntäjästä, kansainvälisiä suhteita luoneesta kulttuuripersoonasta, kulttuuriperinnön vaalijasta ja hienosta moniosaajasta.
  Kirjassa avataan ja luetaan aika tarkkaan Kunnaksen runoutta, mikä äänikirjaa kuunnellessa meni vähän ohi, mutta herätti kiinnostuksen palata etenkin aikusille suunnattujen runojen pariin.
• 
  Lotta Yli-Hukkala

  Onnistunut elämäkerta, jossa keskitytään Kunnaksen kirjalliseen työhön ja tuotantoon. Välillä – tai useamminkin – käydään ihan runoanalyysin puolella. Pidin tästä ratkaisusta, sillä se avasi Kunnaksen elämää ja ajatuksia nimenomaan hänen runojensa kautta.
• 
  Monika

  3,5/5
• 
  Tiina Mahlamäki

  Leena Kirstinä on kirjoittanut elämäkerran ystävänsä 90-vuotispäiväksi. Kunnasta juhlittiinkin kovin syksyllä 2014. Oli onnekasta, että Kirstinä ryhtyi työhön ja sai muistelemista karttavan kohteensa avautumaan muistoistaan, ilmeisesti lähinnä pitkinä iltaisina puheluita. Näin kohde itse on päässyt vaikuttamaan siihen, mitä hänestä sanotaan ja miten sanotaan. Teoksessa onkin lämmin ja ystävällinen sävy.
  
  Kirjoittajan asiantuntijuus kirjallisuudentutkijana näkyy vaikkapa siinä, miten hän pehmeästi analysoi Kunnaksen omia sekä häneen vaikuttaneita runoja. Analyysia on varsinkin teoksen alkupuolella juuri sopivasti, se on hyvin ihmisläheistä ja kontekstiin sidottua, eikä lähde syvällisiin ja monimutkaisiin tulkintoihin.
  Kirstinä tekee tulkittavat tekstit ymmärrettäviksi ja sitoo ne aikaansa ja kirjoittajansa elämään. Teos käy myös johdannosta lyriikantutkimuksen perusteisiin, niin pedagogisesti Kirstinä tulkintojaan ja käyttämiään käsitteitä avaa.
  
  Kirsi Kunnas eli lapsuutensa ja käytännössä koko elämänsä taiteilijaperheessä. Lapsesta asti hän oppi kuuntelemaan taidekeskusteluja, oppi keskustelemaan taiteesta ja näkemään taiteen merkityksen ja taiteilijaelämän ilot ja surut. Tutuksi tulivat myös monet taiteilijat, tulenkantajista alkaen. Olavi Paavolainen auttoi hänet runoilijantiellä alkuun ja ohjasi rakentamaan ensimmäistä runokokoelmaa.
  
  Kirjoittajan ja kohdehenkilön ystävyys näkyy monin tavoin. Teos on kirjoitettu Kirsistä ei siis Kunnaksesta. Kohteestaan kauempana olevat kirjoittajat ja mieskirjailijoista kirjoittavat käyttävät kohteestaan koko nimeä tai sukunimeä. Vaikka Panu Rajala menee kohteitaan lähelle, ei hän ainakaan minun muistini mukaan kirjoita Mikasta tai Paavosta. Hienovaraisesti Kirstinä jättää kertomatta asioita, joista ei haluta tai joista Kunnas ei halua puhuttavan, kuten vaikkapa nuoruuden rakkauksista tai suhteista, mahdollisista säröistä avioliitossa tai lastenkasvatuksessa. Kirstinän teksti on ymmärtävää, ei kriittistä eikä kritisoivaa.
  
  Nämä muistelmat tai tämä kirjailijan vielä eläessä kirjoitettu elämäkerta houkuttavat mukaan kirjoittamaan, ei sentään runoa, kuten Kirsi Kunnas, ei valittavia muistelmia kuin Mathias Rosenlund, vaan ehkä kuin Anita Konkka, kuin Kunnaksen runoissa kirjoitetaan, kuin hengittäisi, kuin puut tuulessa, kuin meri.
  
  Koska Tiitiäisrunot ja sadut ovat minulle rakkaita, elämänikäisiä kumppaneita, en oikein arvostanut Kirstinän tapaa lukea niitä Kunnaksen aikuisrunoja vasten sekä allegorioina aikakauden poliittisista, yhteiskunnallisista ja kirjallisista kiistoista.
  
  Tiitiäisen lorupuu ja tarinat sekä Aikamme Aapinen ovat teoksia, jotka ovat kuluneet minunkin käsissäni. Siksi niiden taustoista lukeminen oli virkistävää. Mutta kovin yksityiskohtaisesti, runo runolta käytiin lävitse Kunnaksen koko tuotanto, mikä ajoittain tuntui vähän liioittelevalta. Kaikkia runoja ei analysoitu, ne vaan haluttiin tuoda lukijan nähtäväksi. Teos etenee kirjoittaminen edellä ja tuotannon ehdoilla. Muu elämä kuvataan ohimenevin, pienin vedoin. Kirjailijaelämäkerta, ei elämäkerta. Suuret elämänmuutokset ja tapahtumat ovat ikään kuin runojen taustamateriaalia. Ei sen enempää.
  
  Kunnaksen pedagoginen innovatiivisuus ja merkitys lukemisen ja kirjoittamisen alkuopetuksessa ja luovan kirjoittamisen tuomisessa Suomeen on uutta ja vähän hämmentävää tietoa, sillä hänellä ei ollut juurikaan muodollista koulutusta. Ja että hänen lanseeraamaansa on ajatus siitä, että lapsille pitää lukea ja että televisio ei ole pahasta, kunhan sitä katsotaan yhdessä ja katsotusta keskustellaan.
  
  
  
• 
  Faith

  Kirsi Kunnas - runoilija, lastenkirjailija, kääntäjä. Minulle aiemmin lähinnä Tiitiäisen satupuun kirjailija ja Liisa Ihmemaassa -kirjan kääntäjä, nyt paljon enemmän. Tämä elämäkerta on ennen kaikkea rikas runouden ja kirjallisuuden kentän ajankuva. Se kertoo Kunnaksen urasta taiteilijana. Leena Kirstinän runoanalyysejä on myös paljon, mikä tekee teoksesta jokseenkin akateemisen. Tarinana ihmiselämästä sitä ei siksi kannata lukea.
• 
  Risto Räty

  Kirsi Kunnaksen henkilökohtaisen historian lisäksi tässä kirjassa tulee melkoinen pala suomalaisen runon modernismin sekä lastenrunouden historiaa.
  
  Minusta runoanalyysit ovat tämän kirjan rikkaus. Analyysit on tehty (tai niitä on ainakin käyty läpi) yhdessä elossa olevan runoilijan kanssa. Se on harvinaista.
  
  Hyvin kirjoitettu kirja kattavine lähdeluetteloineen!