Väliaikainen by Rosa Liksom

Väliaikainen Reviews

• 
  Elisa

  Välillä en kyllä ollu ihan varma pitiks nauraa vai kauhistua, nauraa omalle kauhistelulle vai kauhistella omaa nauramistaan, mutta joka tapauksessa tykkäsin kovasti.
• 
  Asta

  Väliaikainen oli pettymys. Rosa Liksom teki minuun suuren vaikutuksen kun olin murrosikäinen, mutta en ole lukenut hänen novellejaan sen koommin. Näin aikuisena lukijana tämän vuonna 2014 julkaistun kokoelman kaksi ensimmäistä osaa oli lähinnä yksisilmäistä rankistelua, mikä sai miettimään tuntuisivatko myös vanhat novellit yhtä puuduttavilta jos lukisin ne nyt uudestaan. Kolmas osio oli kokonaan kirjoitettu meänkielellä, ja näissä novelleissa oli sentään hieman lämpöä ja huumoria ja joitakin helmiä.
• 
  Linnea

  Mikä teos! Liksom tosiaan hallitsee lyhytproosan tarkkanäköisesti ja pistävän hauskasti vaikka välillä hihittäminen kaiken traagisuuden keskellä hävettääkin. Erityisesti kirjan kaksi ensimmäistä osiota välähdysmäisine tarinoineen iskivät, Lapin perukoille sijoittuneet tarinat jäivät etäisemmiksi. Nopealukuinen ja viihdyttävä kaikessa alla vellovassa surumielisyydessään.
• 
  Antti Virolainen

  Olisipa yhden kirjan ahmaisu aina näin nautittavaa - ei helppoa, vaan lennokasta.
  Rosa Liksomin novelleja lyhyempi proosa pakottaa lukemaan vielä seuraavan, ja sitten sitäkin seuraavan tarinan.
  Liksom todellakin tuntee henkilönsä ja kulttuurinsa. Luulin, että se jäisi häneltä Lapin fabulan sekaiseen "Kreislandiin", mutta ei: hänellä on ihailtavast hallussa myös pääkaupunkiseudun nykyskene.
  Tämä kannattaa lukea, puistella päätä ja itkeä tai nauraa.
  
• 
  Heidi

  Faabelit ja osa Kaspar Hauser, huh! Miten joku voikin kirjoittaa niin tutusti, niin rumankauniisti, niin likinäköisesti, lähes sisältäkäsin murenevasta nykysuomalaisesta? Novelli, jossa trokaaminen periytyy polvelta seuraavalle on mahdollisesti parhaiten tiivistetty maailmankuva kuunaan. Äidinkielen opettajille vinkkiä siitä!
• 
  Sofia

  Ahmaisin melkein yhdellä istumalla. Mielestäni Liksom on parhaimmillaan novellikirjoittajana ja tiivistäessään sanottavansa vieläkin lyhyempään muotoon. Näissä häivähdyksissä puhutaan vaikeista, hauskoista, arkipäiväisistäkin asioista.Kertakaikkiaan nautittavaa kuvausta.Loppuosan lapinmurre vaati tosin hiukan enemmän etelän lukijalta.
• 
  Evelina

  Väldigt gripande noveller och i ett väldigt kort format. Länk till recensionen:
  https://ewelinasbokblogg.blogspot.com...
• 
  Susanna Rautio

  Pitkästä aikaa kirja, joka oli pakko ahmaista yhdellä kertaa.
  Liksomilla täytyy olla salainen kuudes aisti, joka auttaa häntä huomaamaan arjesta yksityiskohtia ja luomaan niistä monennäköistä ajankuvaa. Ja huikea kielen taju, joka on yhtä kotona stadissa, vittulanjänkälässä kuin toisella puolella maapalloa.
  Liksom, jos kuka, herkuttelee henkilöillä. Hän ymmärtää aikamiespoikaa ja yksinhuoltajaäitiä. Hahmot ovat vähän vinksallaan, mutta jotenkin rehdillä ja ylpeällä tavalla.
  Yhden kirjan aikana saa nauraa kippurassa oivalluksille ja hassahduksille, mutta välillä tulee oikeasti paha olo, kun Liksom pistää sanoiksi ihmisen hulluutta ja pahuutta.
  Ja ai niin: pörrö on erityisen käyttökelpoinen sana.
  Ja PS: jos joku muistaa klassinen "malboro-suklaa" fanitarinan, niin tästä kirjasta löytyy vastaava ylistys kahville.
• 
  Risto Pasula

  Uskomaton rykäisy jälleen Rosa Liksomilta. Koska olen kotoisin hänen kotikieli- ja kulttuurialueeltaan, tarinoiden henkilöt, kieli, paikat, ilmapiiri olivat kuin minusta itsestäni (tai kesämökkipaikkakunnan ilmapiiristä).
  
• 
  Vít

  Tak to byla pořádná dávka severské zimní deprese okořeněná humorem černým jako to nejsilnější kafe. Rosa Liksom mě zaujala už ve sbírce finských povídek
  Za letních nocí se tu nespí lehce a touhle útlou knížkou plnou kratičkých absurdních/tragických/černohumorných povídek se definitivně zařadila mezi moje oblíbence.
• 
  Ville Verkkapuro

  This was interesting and surprising.
  Very good writing and great insights. Felt really Finnish in a way.
  Reminded me of Kari Hotakainen and Jyrki Lehtola, but left me more cold than both of them.
  Some laughs, but didn't really do anything for me.
  I understand this, I understand how well this works for some people. But for me: no.
  Too clever, too sad and lacking something.
• 
  Johanna

  Rosa Liksom nyt vain on Rosa Liksom, yksi ehdottomia lemppareita kotimaisista naiskirjailijoista. Taas kerran näihin lyhyisiin novelleihin on saatu mahtumaan paljon ihmiskohtaloita ja asiaa maailmanmenosta useimmiten sieltä vähän varjoisammalta puolelta. Ainoa miinus että osa tarinoista on vaan liian lyhyitä, näistä tyypeistä kun lukisi mielellään vähän enemmänkin.
  
  Pohjoinen-osan meänkieliset jutut oli tämän kokoelman parhaimmistoa, se kieli vaan jotenkin elävöittää tekstiä. Vaikka niissäkin välillä käy huonosti niin perussävy on silti jotenkin positiivinen. "Met nautima kaikessa rauhassa näistä päivistä, jokka mulla vielä on jäljelä ennenko viikatemies tullee ja korjaa matkhaansa praateja pullolhaan olevan, elämästä kylläksi saahneen ja rohki tyytyväisen miehenkörihlään."
  
  Täytyy varmaan taas lukea uudestaan noita vanhempiakin novellikokoelmia, edelliskerrasta on jo aikaa. Tämä ei oikein kyllä sovi mihinkään Helmet-haasteen vielä vapaana oleviin kohtiin.
• 
  Anna-Maija Tähkävuori

  Meninpä mykkyrälle mielihyvästä. Värikästä, hervotonta, täysin odottamatonta Rosa Liksomin osuntaa ja palapeliä. Lyhyitä näkemyksellisiä tasapuolisia totuuksia meistä kertyi kylliksi, enkä jäänyt kaipaamaan enempiä kohdennuksia.
  Arvelen, että tähän paikkaan harkittu kirja.
  Tuskin mennään estraadille asti tänä syksynä mutta jo kirjailijan persoona herättää sitäkin suurempaa laajempaa kohua sekä kiinnostusta.
  Toivon Liksomin tyylittevän tekstillään perille antamaan viestinsä ja mietittävää.
  Väliaikainen näyttää erehdyttävästi oppikirjan näpäytytykseltä. Vaikkapa pullisteleville kirjailijoille, referoiville arvostelijoille ja koko sanasopan nieleville lukijoille.
• 
  Helena

  Oli vaikea antaa pisteitä, sillä toisaalta melkein kaikki novellit olivat hykerryttävän hienoja ja tavoittivat kertojan äänen, toisaalta sivu sivun jälkeen ne toistuivat samanlaisina, vaikka olivatkin erilaisia. Ehkä kirja ei ole tämän tyyppiselle kerronnalle oikea väline, se ikään kuin hukuttaa yksittäiset tarinat massaan, lukija ei näe puita metsältä. Lopulta vaikutelmaksi jäi vähän tyhjänpäiväinen helskyttely ja kikkailu.
• 
  Satu

  Erittäin taitavia lyhyitä juttuja. Rosa Liksom ei montaa sanaa tarvitse tarinoiden ja taustojen kommunikoimiseen lukijalle. Osa oli raskaita lukea, sillä murteet olivat minulle vieraita ja minulle ne ovat aina hankalia. Luen varmasti toistekin lyhytproosaa.
• 
  Kirjapallo

  Kirjaston lukupiirikirja 8.2.
  
  Tässä oli melko rankkoja aiheita, joten minua vähän hirvitti kuulla lukupiiriläisten mielipiteitä. Mutta he olivatkin tykänneet tosi paljon! :D Järkyttävistä aiheista sai aikaan hienot keskustelut. ;)
  
  Kaikki 67 tarinaa oli tosi lyhyitä, keskimäärin 1-3 sivua, joten tämän kokoelman luki jotenkin hurjan nopeasti ja kevyesti. Puolivälissä kieli vaihtui meänkieleksi ja ne olivat minun suosikkejani! Meänkieli toi kamaliinkin juttuihin ihanaa huumoria. <3
  
  Novellikokoelmat ovat kyllä ihan hyviä lukupiirikirjoja siinä mielessä, että juonikokonaisuudet ovat pienempiä ja ne on siten helpompi muistaa. Aika kuluu kumman rattoisasti kun käydään kirjaa läpi tarina tarinalta ja kerrotaan mielipiteitä. Sieltä on myös helppo lukea ääneen kokonaisia juttuja ja keskustella niistä.
  
  Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että kaikki novellit oli kirjoitettu upeasti ja napakasti, ja että täytyisi tutustua myös muihin Rosa Liksomin kirjoihin. :)
• 
  Kovaxka

  Rosa Liksom a tavalyi Margó Fesztiválon belopta magát a szívembe: vagány, jó humorú, éles szemű, jó tollú írónak tűnt. Nem is csalódtam ebben a kötetben. Talán csak a humora feketébb annál, mint amire számítottam, de a perifériára szorult emberekről nem is lehet vidáman, vidámat írni.
  
  Magányos nyugdíjasok, táppénzen vagy segélyen élők, egyedülálló anyák, alkoholisták, drogosok rövid, tömör monológjait olvashatjuk sorozatban. Eleinte városi emberekről van szó, később a kiürült falvakban élők problémái is előkerülnek. Minél többet olvasunk róluk, annál jobban érezzük, hogy nagy itt a baj (nem is tudtam egyhuzamban elolvasni), pedig a skandinávok lényegesen jobb helyzetben vannak (voltak?), mint mi.
  
  Groteszk, görbe tükör és egyben kemény kritika is az egypercesek gyűjteménye. Nem mindig jó olvasni, de egyértelműen érdemes. Nagyon tetszett a sokféle tájszólás, dialektus, szleng: csillagos ötös a fordítónak – Jankó Szép Yvette erősen tehetséges!
• 
  Katja Vartiainen

  Tämä novellikokoelma on peili. Brutaalit ja /tai hysteeriset kertomukset puskevat lukijan huomaamaan omat rajansa, mikä on komediaa, mikä tragediaa. Aloin naurulla, se vaihtui äimistysten kautta tihruiluksi ja takaisin tirskumiseksi. Suomalaisista puhutaan aina huono itsetuntoisina, mutta tarinoiden kertojat eivät pyytele anteeksi. Virkistävää.Tiiviistetysti kaikki olennainen suomalaisesta 2010-luvun yhteiskunnasta, etelästä ja sitten Lapista. Ihastuin myös lyhyisiin eläin'uutisiin'.
• 
  Viivi

  No ei oikein... en tiä... Vika varmaankin lukijassa, mutta tuskaisalta tuntui. Kunnes sitten alkoi osio "Pohjoinen" ja riemu repesi. Kieli ja tunnelma paiskasi tämän lukijan samantien takaisin kaukaisiin Lapin vuosiin. Mahtavaa - kaksi kirkasta tähteä meänkielisille tarinoille!
• 
  Emmi K

  Rosa Liksom on aivan huippu! Oikean maailman puolella en ole erityisen innokas matkustamaan Tamperetta pohjoisemmas, mutta kirjallisuuden puolella pohjoinen on aina kiehtonut ja suosikkeja ovat Liksomin lisäksi Timo K. Mukka ja Katja Kettu.
• 
  Sinisiipi (Soile)

  Vanhaa hyvää Liksomia <3 Pidin todella paljon :)
• 
  Milja Fromholtz

  Taattua Rosa Liksomin tyyliä, surkuhupaisan osuvaa kuvausta suomalaisuudesta.
• 
  Anu Valli

  Tunnistettavia tarinoita meistä ja karvakavereista. Todellista fiktiota, fiktiivistä todellisuutta. Elollisten mielessä liikkuu monenmoista. Kestää useamman tuumimisen.
• 
  Eeva

  Ei oikein toimi kuunneltuna: Lyhyiden tarinoiden vaihtumisen huomaa vasta parin lauseen päästä.
• 
  Tiina Susanna

  Novellikokoelma
• 
  Toni

  Liksom on todella hyvä kirjoittaja, mikä nyt ei taida olla mikään yllätysuutinen. Siksi onkin hieman typerä olo siitä, etten osaa purkaa, miksi joku tökkii.
• 
  Mika Auramo

  Rosa Liksomin novellikokoelma oli erinomaista luettavaa ja mielestäni yksi parhaista, ellei peräti hänen paras teoksensa. Tuntuukin, että Likson on palannut tämän kirjansa myötä kuin juurilleen ja väkevämpänä kuin koskaan.
  
  Kirjailija tunnetaan erinomaisesta samastumiskyvystä eri-ikäisten ihmisten mitä erikoisimpiin asemiin. Varsinkin jotenkin yhteiskunnan vähäosaisten, syrjästäkatsojien ja omituisten ihmisten näkökulmaan normilukijakin saa jonkinlaisen yhteyden, kun alkaa miettiä vaikka sen naapurissa asuvan omituisen höpöttäjän ajatusmaailmaa.
  
  Kirja on jaoteltu kolmeen osaan, ja ensimmäisessä osassa ”Muu maailma” ääneen pääsevät useimmiten tyypit, jotka kuvittelevat olevansa omasta ahtaasta näkökulmastaan se maailman napa. Siinä on dokaavia lähiöhutsuja, pissisbimboja ja prostituoidun päivärutiineja. Omalla karulla tavallaan tarinat ovat viehättäviä, ja ne ovat osin allegorisia ja osa vahvan sarkastisia ja yhteiskuntakriittisiäkin.
  
  Toinen osa on nimetty kuuluisan löytölapsen Kaspar Hauserin mukaan, ja siirrytään sieltä lähiöistä keskustaan, mutta samat ihmisten ongelmat jatkuvat. Suvaitsevaisuuden puutetta, rasismia ja vihapuheita riittää tässä osioissa. Muutoinkin kirjan sanoma tuntuu kirkastuvan, kunnes päästään kirjan viimeiseen osaan.
  
  Se on nimetty Pohjoiseksi. Peräpohjolan murteella kirjoittaessaan Liksom on omimmillaan, ja puheenvuoron saavat ”teittisivustoilla” surffailevat maalaiset, ja Rysselistä korvauksia odottavat maanviljelijät, kuntaliitoksia jupisevat köriläät jne. Eletään tukevasti turpeessa, mutta silti ajassa, kun on vitterit ja kaikki.
  
  Liksom on hyvin hyödyntänyt ajankohtaisia aiheita ja rakentaa niistä ja kaksinaismoralismista ja usein tekopyhyydestä viiltävän sarkastisia lyhyitä, enintään muutaman sivun mittaisia tarinoita, jotka ovat ensimmäisessä persoonassa kerrottuja, onpa pari samantapaista dialoginovellia niin kuin Hytti nro 6, jossa muiden kuin yhden puhujan puheenvuorot on häivytetty kokonaan.
  
  Perätuuppari olkoon yhteiskunnallisesta puheenaiheesta esimerkki. Sinä insestisestä pedofiliasta kärsivä pikkupoika kääntyy seurakuntansa papin puoleen. Mitään myötätuntoa ei ole luvassa, vaan ”kirkkoisä” syyllistää poikaa, ja hirvittävät tarinat alkavat himottaa hengenmiestäkin, kunnes…
  
• 
  Kirjavaras

  Novellikokoelmassaan Väliaikainen Rosa Liksom marssittaa esiin aika joukon karikatyyrejä lukijan hauskuuttamiseksi, kauhisteltavaksi ja nautittavaksi. Nykyisen elämänmenon käänteistä kimpoilevat välähdykset ponnistavat kovasta todellisuudesta, mutta saavat vauhtia myös absurdiudesta. Väliaikainen on nopeatempoinen sekoitus karua arkea, nokkelia oivalluksia ja koomisia hahmoja, joille naureskellessaan tajuaa, kuinka näitä säheltäjiä löytyy myös omasta lähipiiristä.
  
  Liksom ei jää miettimään tai pohtimaan vaan tiivistää ja lyhentää: ajattelu on lukijan tehtävä. Työnjako kelpasi minulle mainiosti. Liksomin novellit ovat kuin irtokarkkeja, joita maistelin silmät kiinni. Koskaan en voinut tietää, mitä oli aikeissa laittaa suuhuni seuraavaksi. Osa novelleista oli kirpeitä, osa taas pehmeitä, jotkut ällöttivät, toiset olivat juuri minun makuuni.
• 
  Jaana Viskari

  Tarinoita elämän, niin onnen kuin murheenkin, väliaikaisuudesta. Jälleen uudenlaista, vahvasti ajassa kiinni olevaa Liksomia. Väliaikainen on sarja minä-muotoisia tarinoita, monologien kautta avautuvia, varmoin vedoin piirrettyjä henkilökuvia niin eteläisen Suomen kuin pohjoisenkin asukeista. Läsnä on elämän nurja puoli ja surkeat ihmiskohtalot aina alkoholisti-isistä "Preiviikkiin", mutta raskasta lukeminen ei ole. Sen takaa sujuva, nopealiikkeinen teksti ja rivien väleistä työntyvä, Liskomille ominainen, ironinen huumori. Mestarillista, episodimaista lyhytproosaa, jota olisin mielelläni lukenut enemmänkin!
• 
  Jenna

  Mainioita lyhyitä kuvauksia, jotka lukee varsin sutjakkaasti. Osuvia ja purevia tarinoita, jotka vuoron perään naurattivat, hämmensivät ja ällöttivät. Alkuosasta pidin enemmän, sillä meänkielellä kirjoitettu loppuosa ei ollut ihan niin helppolukuista.