| Title | : | Axel: A novel |
| Author | : | |
| Rating | : | |
| ISBN | : | 0856358088 |
| ISBN-10 | : | 9780856358081 |
| Language | : | English |
| Format Type | : | Hardcover |
| Number of Pages | : | 374 |
| Publication | : | First published January 1, 1986 |
| Awards | : | Finlandia Prize in Fiction (1986), Kiitos kirjasta -mitali (1988), Valtion kirjallisuuspalkinto (1987) |
Axel: A novel Reviews
-
Cannot really get into this book.
It seems like an excellent piece of novel, but because the “stories” are told in the format of diary entries mixed with narratives, the paragraphs could be extremely long. Some of those paragraphs even take longer than a whole page!
Open the entry for “22.5.1891” if you don’t believe me.
I don’t need pictures to make a novel interesting, but extremely long paragraphs like those are just visually painful to digest. -
It took about 140 pgs. (of 374) before I was able to fully adapt to the mostly static (quite un-novelistic) pace of this book and to the relentless misery of the narrator's life. But the profoundly luminous and poetic prose of this tranlation from the Swedish gradually drew me toward a recognition of how a life of chronic illness, depression and social isolation might also encourage a compensatory flowering of psychic richness, sensitivity and insight.
Ultimately, an extremely rewarding book; especially perhaps to those already with an appreciation for Classical music and Sibelius' in particular, whose figure looms large in the second half. -
Hieman puuduttavaa luettavaa ajoittain. Sitten yhtäkkiä teksti vie mukanaan ja eläydyn Axelin mielenliikkeisiin. Oliko hän savant-autisti; musiikista hän ymmärsi kaiken, sosiaaliset suhteet olivat kömpelöitä. Sibeliuksen musiikki on toisaalta hyvin tuttua; ulkomailla kuultuna siinä soi suomalaisuus. Suosikkejani ovat yksinlaulut ja Luonnotar. Upea kokemus oli laulaa Finlandiaa Helsingin tuomiokirkon rappusilla Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivänä 2015. Ulkokirjallisia assosiaatioita väkisinkin tulee mieleen.
-
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1985: 18/18)
1986: 8/10
1984-2022: 26/262
4-/5. Luin alkuperäiskielellä ruotsiksi (421 sivua). Paljon vanhahtavaakin sanastoa, minkä vuoksi olisi voinut kaivata suomennostakin rinnalla. Mutta sen verran paljon sivuja opuksessa, että olisi ollut melko työlästä lukea kahta kirjaa rinnakkain. 10-vuotiaana Ruotsista Suomeen muuttaessani en ollut kyllä käyttänyt ainakaan näitä sanoja: outhärdlig, likgiltig, salighet, hänsynslös(he)t, svårmodet, vemod(ig)... Mutta ihan kuin tämä olisi sitä samaa sanastoa, mitä vilisee vaikkapa Ingmar Bergmanin elokuvissa... Axelissa Bo Carpelan kirjoittaa suvussaan mainitsemattoman isoisän veljensä Axel Carpelanin fiktiivistä päiväkirjaa. Axel oli Jean Sibeliuksen uskottu, jolle tämä jopa omisti toisen sinfoniansa. Kirja ei herättänyt mitään suuria värähdyksiä, enkä oikein usko, että suomennos – ja paremmin ymmärtäminen – olisi värähdyttänyt sen enempää.
