Fahrenheit 121: runoja by Eeva-Liisa Manner

Fahrenheit 121: runoja Reviews

• 
  Heidi

  Ainoa pöljä syy miksen antanut tälle viittä tähteä on se, että en pääse sisälle hevosmetaforiin tai siihen, että hevonen olisi eläimistä jotenkin erityisen merkittävä. Tämä on silkkaa pöljäilyä kun kokoelman lukeminen hevosineen päivineen oli silkkaa parhautta. Naputtelen lisää myöhemmin, kun mobiilisti tämä kirjoittelu on hankalaa.
  
  EDIT 11.12.2017 klo 17.34
  
  No niin. Tykkään paljon Mantereen kirjallisesta tyylistä. Sisäinen filosofini intoutuu nyt listaamaan tässä (teoreettisen) filosofian "alalajeja" ja muita sen sellaisia, jotka hahmottuvat runojen materiaalina lähestyä ihmistä ja maailmaa. Relativismi joissakin määrin, subjektivismi, joka ajoittain kellahtaa solipsismin (väite: on olemassa vain tiedostava minä, ei ulkomaailmaa) puolelle, vaikka ei sitä aja tekstitasolla, kun todellisuus on todellisuutta. Ja ontologisia kudelmia löydän paljon ja tässä kokoelmassa flirttailaan myös logiikan ja kielipielien kanssa. Ei ole hedelmää, on omenia, appelsiineja jne, mutta kun kauppiaalta pyydät hedelmää, niin sitä et saa vaan omenan, appelsiinin jne. Ja ajan pohdinnat ja erityisesti niin, että aika on kehämäinen eikä mikään lineaarinen sieluton vankila. Okei. Lineaarisuus on kuin kasvutarina, sellainen malli, että vanhana voi katella taaksepäin, mutta onko elämä tällainen suora? En tiedä.
  
  Tässä teemoina, miljöinä mm. Espanja (Andalusia, köyhyys), hevoset, politiikka, sodan mielettömyys, filosofiset pohdinnat, hetkittäiset havainnot, fatalistinen tuntu ja jonkinlaista masennuksen älyllistä esittämistä. Ei voi- ja ah ja voi surku -kamaa vaan pisteellisiä havaintoja. Ja sitten mukana myös jonkinainen "credo" tai olen olemassa - pohdinto laajana runona tai runoelmana otsikolla "Kromaattiset tasot eli johdatus vangitun muodon murtamiseen". Ja maustettuna huumorilla, joka kuivan toteavaa ja räjähdykseen ajoittain kypsyvää, Ironiaa, itseironiaa.
  
  Monipuolinen kokoelma. Eri tyylejä ja aiheita.
  
  "Jokunen sanaleikki ei ole huumoria vaan yksinäisyyttä.
  Sitä leikkii sanoilla kuin lapsi kuutioilla
  primaarista leikkiä itsekseen tutkien
  avaruudellisten olioiden mahdollisuuksia.
  Niille omistautuminen on yksinäisyyttä."
• 
  Jarkko Tontti

  Taattua Manneria. Espanjan runoja, filosofista pohdintaa ja tietysti hevosia.
• 
  Anneli Renfors

  Eeva-Liisa Manneria parhaimmillaan.
  "Minä lähden nyt tästä loppusointujen kaupungista
  ja koetan hävittää unelmani
  mumisemalla niitä tyhjiin kaivoihin.
  Ehkä onnistun siinä, ehkä en,
  ei tässä tahtominen mitään maksa
  ja erämaahan voi eksyä myös omassa sydämessään."
• 
  Olivia

  Lensi yli niin lujaa että en ehtiny edes nähdä miten korkeelta.