Kirsikankukkajuhla (Genjin tarina #1) by Murasaki Shikibu

Kirsikankukkajuhla (Genjin tarina #1) Reviews

• 
  Heidi

  Luen tätä Itä-Aasian kirjallisuuden kurssille ja kylläpä tää oli kiinnostava!
  Villi aasinsilta mut mulle tuli mieleen että: on hupaisaa että vielä joku Sally Rooney joutuu pohtimaan että kirjoittaako ihmissuhteista "kun eihän ne ole tärkeitä" kun sit Murasaki Shikibu vuonna jtn 1000 oli vaan että tässä panostooreja ja ihmisten kauneuden arviointia 54 luvun (suomennoksessa neljän kirjan) verran. Instant maailmankirjallisuuden klassikko.
  
  Ok luin vasta siis ekan kirjan, en tiedä muuttuuko meno radikaalisti jatkossa seksittömämmäksi, voi olla. Mut siis tää ei oo mikään toru. Nää on hyviä ja inhimillisiä stooreja, ja voin sitten kirjojen päätteeksi viisaampana jatkaa tästä Murasaki Shikibu to Sally Rooney -pipelinesta. (Kaikki henkilöt ilmaisee itseään paljon kirjeiden välityksellä........)
  
  Poistun ruumiistani kyllä vähän naisten elämän kuvauksen kohdalla. En tosiaankaan oo arvioimassa 1000-luvun kirjaa nykyajan standardeilla mut se tarkottaa samalla sitä että mää vaan neljän kirjan verran kovalla kurilla ignooraan sen että tässä ihanteellisena esitetty päähenkilö groomaa pikkutytöstä vaimon itselleen... koska se tyttö näyttää hänen äitipuoleltaan... johon hän on rakastunut... ja jonka kanssa hänellä myös on salaa lapsi.
  Esim. tää oli aiks rapsakka kohta lukea näin vuodesta 2022 käsin:
  ""Kyllä sinun pitäisi jo tänä vuonna edes hieman aikuistua", Shonagon sanoi. "Ei yli kymmenvuotiaan tytön sovi enää leikkiä nukeilla. Etkö käsitä että sinulla on jo oma aviomies, sinun täytyy käyttäytyä niin kuin muutkin arvovaltaiset rouvat.""
  
  Öö viis tähtee koska ensimmäisiä naisen kirjoittamia romaaneja ja kun tää näköjään herätti mussa näin paljon ajatuksia.
• 
  Jenni Joru

  Maailman ensimmäinen romaani, japanilaisen Murasaki Shikibun, vuoden 1000 paikkeilla kirjoittaman Genjin tarinan ensimmäinen osa on nyt luettu ja lasken sen käsistäni hämmentyneenä.
  
  Murasaki oli hyvässä asemssa oleva, sivistynyt hovinainen. Genjin tarina oli ylhäisönaisten suosimaa viihdettä ja juuri tämä tekee lukukokemuksesta niin ristiriitaisen.
  
  Päähenkilö Genji on keisarin avioton poika. Hän on verrattoman hienostunut ja kaunis ja tarina kuvaa hänen monia naissuhteitaan.
  
  Naisnäkökulman kirjoittaminen ei ehkä yli 1000 vuotta sitten ollut edes mahdollista, mutta lukukokemuksena kertomus herättää silti varsin ristiriitaisia tunteita. Ensinnäkin Genjin valloitamat naiset ovat varmasti ajanmukaisen kainoja. He ovat torjuvia ja pidättyvät ja antautuvat ihannetilassa Genjille vastahakoisesti mutta ilman draamaa.
  
  Murasaki kuvaa naisten vastaanhangottelua, pöyristymistä, pelkoa ja itkunsekaista vastustelua. Eikö tämän pitänyt olla viihdettä? Naisille? Naisen siveltimestä?
  
  Kohtaamisen jälkeen alkaa kuitenkin tyypillisesti ihmissuhde: naiset salaa kaipaavat Genjin yöllisiä vierailuja ja parhaassa tapauksessa ilmaisevat sen hienostuneen pidättyvästi. Pahinta on olla täysin torjuva (mikä ei kuitenkaan estä Genjin tunkeutumista naisten luo) tai julkean halukas (ällöttävää). Jos on iäkäs ja seksinnälkäinen, niin se on toki pahinta. Kirjassa esitetäänkin melko paljon kriteereitä ihannenaisille. Helppohan siinä on viihtyä! Muistakaa rimpuilla hillitysti!
  
  Puolivälin jälkeen Genji ihastuu kymmenvuotiaaseen tyttöön, jota hän alkaa vaatia kasvatukseen kouluttaakseen hänestä ihannevaimon. Huoltajat suhtautuvat Genjin innostukseen torjuvasti, onhan tyttö vielä lapsi, mutta kun tytön huoltaja, hänen isoäitinsä kuolee, järjestää Genji tytön taloonsa ja alkaa leikkiä huoltajaa samalla groomaten tyttöä avioliittoa kohti. Tyttö saa hyvän kasvatuksen ylellisessä talossa ja muutaman vuoden päästä hän on tarpeeksi nainen Genjille ja Genji "jää yöksi" tytön luo. Yhteisen yön jälkeen tyttö jää vuoteeseensa päiväkausiksi itkemään kauhuissaan, mikä harmittaa kovasti sulhasta. Ja tähän ensimmäinen osa päättyykin.
  
  Murasakia ei voida moralisoida. Hän on nainen kaukana historian hämärässä, muinaisen Kioton alueella, hyvin suljetussa kulttuurissa, emmekä voi kysyä selitystä hänen teokselleen. Länsimainen nykylukija ei siis välttämättä tavoita tässä teoksessa sitä, mikä on a) viihdettä b) naisille suuntautuvaa viihdettä.
  
  Ihmiset puhuvat toisilleen elegantein runoin. Fine. Hovielämää kuvataan hienostuneesti, oh yes. Ihmissuhteita käsitellään ällistyttävän modernisti ja tarkkanäköisesti - kyllä, allekirjoitan. Kirja on eleetöntä, kaunista kieltä ja se on verrattain helppolukuinen.
  
  Kirja on myös kovin hämmentävä. Kuten jo sanoin, Genji stalkkaa lasta, ryöstää hänet ja groomaa häntä kunnes makaa n. 12-vuotiaan "naisen" väkisin. Kenties viihdettä edustaa tytön saama hienostunut häälahja, mikä osoittaa talonväen mielestä Genjin jaloutta. Minä. En. Vaan. Tavoita.
  
  Oliko tämä tuhat vuotta sitten kuumaa? Eikö Murasaki olisi voinut jättää jonkun pikkuisen vihjeen, että asia oli tytöstäkin jollakin tavalla edes ok? Oliko naisista kiinnostavaa lukea Genjistä ja Oliko hän samaistumisen kohde, ei tämä tyttö? Mitä?
  
  Olin yllättynyt, miten kovaa psykologista vastustusta kohtasin lukiessani ja nyt kiinnostaisi ymmärtää enemmän tätä teosta. Rohkeasti seuraavan kimppuun? Olemmehan maailmankirjallisuuden klassikon edessä?
  
  Oletko tutustunut Genjin tarinaan ja saiko se sydämesi lyömään nopeammin?
• 
  venlandiahymni

  juu en jaksanu lukkee iha loppuun asti :/
  
  arvostan tätä for what it is eli naisen tuhat vuotta (kirjaimellisesti lol) sitten kirjottama kirja...
  paljon kauniita juttuja kun kuvataan palatsia ja luontoa/säätä, kans tyyppi jonka nimi on Iltakasvot... myös runot nättejä!
  mutta liian vaikea kattoa kaiken misogynian ohi vaikka koittais ajatella että niin se vaan nyt oli silloin... ei ollu tarpeeksi sitä muuta ku tuntu että sivu sivun perrään joku mies pittää naisen älyä uhkana tai haluaa että nainen on hillitty ja toimii aina miehen parhaaksi...
  
  oisin voinu lukea loppuun ja jaksaa miettiä tätä historiallisessa kontekstissa ja aikansa kuvana jne mutta enpä halunnu lol
• 
  Kati

  Voooi pojat. Mistähän tätä lähtisi oikein purkamaan?
  
  Olen jo kauan halunnut lukea Genjin tarinan, sillä
  1. sen uskotaan olevan yksi ihmiskunnan historian vanhimmista fiktiivisistä kertomuksista joka on kirjoitettu proosamuotoon,
  2. se sijoittuu tuhannen vuoden takaiseen Japaniin ja
  3. sen on kirjoittanut nainen.
  
  Eli mitä oikein odotin? Sen tiesin jo etukäteen, että Genji eli tarinan päähahmo olisi Heiankyōn seksikkäin naistensankari jonka naamavärkki on niin kaunis että herkimmät purskahtavat itkuun pelkästä kiitollisuudesta päästessään todistamaan tuota jumalien lahjaa maailmalle, jollainen Genji siis on.
  No, ainakin tämä käsitys tuli vahvistettua kerta toisensa jälkeen kun luin Genjin tarinaa, mutta vaikka olinkin ollut valmis hyväksymään sen että maailman vanhin romaanisankari on
  Mary Sue -tropen miespuolinen kiteytymä, en kerta kaikkiaan meinannut hyväksyä että sen lisäksi Genji on pahin fuckboi johon olen ikinä kirjallisuudessa törmännyt.
  
  Alamäki alkoi innostusta herättävästi toisesta luvusta, missä Genji & squad kokoontuu yhteen ja pitää vuoron perään mieltäylentäviä TED-talkeja siitä, millainen on ihanteellinen nainen. Kuten varmaan arvaatte, jos nainen osaa lukea, ajatella itse ja väitellä miehensä kanssa, eikun roskiin vaan sellainen miehen itsetuntoa alentava ja kaikki kuuliaiset mutta hyvännäköiset naiset häpeäänsaattava ämmänkuvatus. Ymmärrän siis täysin, että naisen asema ei 1000-luvun Japanissa ollut läheskään sama kuin nykyään, mutta kamoon. Toivon hartaasti, että arvon Murasaki Shikibu on tarkoittanut koko tuon ajatustenvaihdon - ei, koko tämän tarinan - surkuhupaisaksi parodiaksi aikakauden miesten ajatusmaailmasta.
  
  Kun minulle selvisi, että Genji on periaatteessa oman aikansa pickup artist, en enää hirveästi yllättynyt siitä että hän toistuvasti hiippailee pahaa-aavistamattomien naisten makuukammareihin keskellä yötä ja viettää öitään kenen tahansa naista muistuttavan entiteetin kanssa johon sattuu pimeässä törmäämään. Hälläväliä tietenkin sillä, haluaako tämä epäonninen sielu Genjin yöseuralaisekseen vai ei. Tämän lisäksi hienostuneesta hovikasvatuksestaan huolimatta Genji ei todellakaan käsittele torjutuksi tulemista kovin kypsästi, vaan tyyppi angstaa ja kiukuttelee ja lähettelee passiivis-aggressiivisia runoja kaikille, jotka antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa.
  
  Tämän lisäksi on ihan jäätävää millaiset Christian Grey -vibat Genjistä tulee, kun hän hoksaa miten hänen satunnaisesti kohtaamansa pikkutyttö muistuttaa etäisesti hänen saavuttamatonta ihastustaan, joka taas puolestaan muistuttaa hänen edesmennyttä äitiään. Ja arvatkaa mitä! Genji Rationaalisena Miehenä päättää ryöstää tytön kasvattaakseen tästä itselleen "ihannepuolison" tai jotain muuta skeidaa.
  
  ...Minä ihan totta alan epäillä, että Murasaki Shikibu on kirjoittanut koko eepoksen ihan vaan kettuillakseen kaikille itsestään liikoja luuleville miehille ja sivussa vähän aatelistollekin :D
  
  Mutta joo, vaikka päähahmo on lähestulkoon sietämätön, haluan silti antaa kirjalle kolme tähteä sillä Genjin tarina on kaikesta huolimatta kerronnaltaan kaunis ja tunnelmallinen. Pidin kulttuurin kuvauksesta sekä moniselitteisistä runoista, joihin löytyi kirjan lopusta selkeyttäviä huomautuksia. Lisäksi hahmojen väliset suhteet olivat mielenkiintoisia Genjin säätämisestä huolimatta, ja aikakauteen kuuluvat sopivaisuussäännöt olivat myös mielikuvitusta herätteleviä. Esimerkiksi se, miten ylhäinen nainen ei saanut näyttää kasvojaan vieraille miehille vaan keskusteli heidän kanssaan verhon läpi, voisi olla (ja varmasti onkin) lähellä mutta niin kaukana -tyylisen rakkaustarinan sydän. Pidin myös siitä millaisen analyysin kaikki kirjeet kävivät kirjassa läpi: yhdessäkin kohtaa hahmon käyttämän vedellä ohennetun musteen sävyä kuvattiin "myötätuntoiseksi".
  En siis vihaa tätä kirjaa, vaikka Genjin yritys onkin kova.
• 
  Liisa Antila

  Luin kirjan samoihin aikoihin kun kuuntelin Mia Kankimäen ”Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin” täydentämään kuvaa japanilaisesta hovielämästä, johon Kankimäki lainauksillaan Sei Shonagonin kirjasta viittaa. Tähän kirja sopi erinomaisesti mutta päähenkilön naisseikkailut ovat osin niin vastenmielisiä että myöhemmät osat taitavat jäädä lukematta.
• 
  Tuatara

  Päähenkilön suhtautuminen naisiin oli melkoisen vastenmielistä luettavaa eikä hahmo muutenkaan herättänyt sympatioita, mutta teksti veti silti mukaansa viehättävän vieraalla tyylillään ja ihmissuhdesotkut olivat jossain määrin ihan huvittavia.
• 
  K

  Ihan mielenkiintonen, mutta välillä myös hieman puuduttava. Naisten rooli aikamoinen.. ei sinäällään yllättävä ottaen huomioon teoksen ajankohdan, mutta pakko sanoa, että Genjin kasvattaessa pikkutyttöä siinä mielessä, että voi muokata tästä täydellisen vaimon itselleen tulevaisuudessa... 💀 En välttämättä lue seuraavia osia.
• 
  Kanerva Kartano

  Kiinnostavuus syntyy historialisuudesta.
• 
  Heidi

  Valitsin kirjan, sillä olen kiinnostunut japanilaisesta estetiikasta: runous, kuvataide, teatteri/tanssi, musiikki ja näitä tämän suurromaanin ensimmäisessä osassa oli kiitettävästi. Runouden arvostus ja rooli tunteiden ja ajatusten kommunikaatiossa on kiehtovaa.
  Japanin Heian-kauden (794-1185), tarkemmin noin 1000-luvulla hovinaisen (naisille) kirjoittama laaja romaani vaikuttaa päällisin puolin naissankarin seikkailu- ja sattumuskokoelmalta. 'Säkenöivä Genji' on äiditön keisarin ja hänen suuresti rakastaman jalkavaimon poika, joka valloittaa kenet tahansa pienestä lapsesta pitäen. Hän on kaunis, älykäs ja oivaltava poika, josta kasvaa nuori mies, joka etsii rakkautta ja sopivaa naista hänelle nuorena valitun vaimon lisäksi. Lemmenseikkailut eivät tunnu päättyvän onnellisesti ja Genji vaikuttaa tyytymättömältä. Hänellä on kuitenkin omassa huvila-asunnossaan kasvattitytär, josta tulee myöhemmin hänen toinen vaimonsa ensimmäisen kuoltua ilmeisesti Genjistä mustasukkaisen naisen hengen riivaamana. Ensimmäisestä avioliitosta jää jäljelle äiditön kaunis poikalapsi ja toimen samanmoinen on isänsä keisarin uuden rakkaimman aviovaimon kanssa temppelissä, sillä Genji on nuoresta lähtien rakastanut eniten äitiään muistuttavaa isän nuorta jalkavaimoa. Ehkä vähän surullista.
  
  Kirjan naiskuva, joka tulee kenties selkeimmin esille Genjin tavassa puhua ja toimia naistensa suhteen ei erityisesti lämmitä näin 2010-luvulla. Silti kiinnostava pala japanilaista hovi- ja tapakulttuuria.
  
  Parit kömpelöt omat impromptu-haikut kirjan päähenkilöstä ja lukukokemuksesta tähän loppuun:
  
  Äiditön poika
  Juureton puutarhuri
  Sateentekijä
  
  Seikkailu kauas
  Mieletön sydämetön
  Lyyrinen herkkyys
• 
  Ninni

  A stomach-turning book on Genji's endless quest of finding a woman with no faults, during the course of which he rapes the wife of an official and then, trying to soothe his consciousness, pretends to love her, and later steals a young girl from her father making everyone believe he just wants to give her a proper education, but ends up forcefully making her his wife. All this is told as an innocent, light-hearted romance. Though the book, as it was written around year 1000, probably gives a pretty accurant picture on the status of women in Heian period Japan, it still makes a rather depressing read.