| Title | : | Jumalainen näytelmädramaturgisia työkaluja |
| Author | : | |
| Rating | : | |
| ISBN | : | 9520108092 |
| ISBN-10 | : | 9789520108090 |
| Language | : | Finnish |
| Format Type | : | Hardcover |
| Number of Pages | : | 350 |
| Publication | : | First published October 1, 2012 |
Teoksen pääroolissa on näytelmäkirjailijan taide. Näytelmätekstin ammattilaiset avaavat lukijalle ajattelun apuvälineitään ja näyttämölle kirjoittamisen haasteita. Esseet ja haastattelut kulkevat näytelmän kirjoittamisesta kohti näyttämöä. Yhteistyötä näytelmäkirjailijan kanssa valottavat muun muassa dramaturgi, kääntäjä, kantaesityksen ohjaaja ja teatterinjohtaja. Ote on yhtä aikaa filosofinen ja konkreettinen. Matkan lopuksi neljä näytelmäkirjailijaa purkaa viimeisimpien töidensä kirjoitusprosessit. Kirja paljastaa tekotapojen ja ajatusmallien kirjon: kotimainen näytelmä on monenlaista ja moniäänistä.
Jumalainen näytelmädramaturgisia työkaluja Reviews
-
Luovan ajattelun ääripäät, klassinen kirjallisuus sekä kokeileva teatteri kuuluvat viehtymyksiini. Mitään järjellistä yhtälöä niiden - tai yleensä eri ilmaisutapojen välillä - ei ole löytynyt. Siksi Dante lainaus ja saateteksti: Miten näytelmä kirjoitetaan tai viitaukset nykyteatteriin, sytyttivät uudelleen lannistetut toiveeni. Lukuni alkoi jo vuosi sitten.
Ja jatkuu.......
Ehkä Paula Salminen ja Elina Snicker ovat kohdentaneet kirjaideansa oppaaksi lähinnä draaman ja teatterialan ammattilaisille, etenkin opiskelijoille. Varmoille vesille suunnatulta koosteelta tai tenttikirjalta se minusta tuntuu.
Kiintoisaa, innoittavaa luettava löytyy. On esseitä ja haastatteluja, 11 eri tyyliä, tapaa synnyttää tai koostaa tekstiä. Nimekkäin ääni Pirkko Saision.
Nähtyyn, työn alla olevaan pääsee kiinni, aivan kosketuspintaan. Vähemmälle huomiolle jää, että uusia versioita saa tehdä, pitää tehdä ja on tehtykin.
Entä ravistelevat kokeilut, kollektiiviseksi muuttunut työtapa, missä näyttelijöiden avaamat persoonat kasvattavat omin sanoin, liikkeillään, eleillään vain runkona kulkevaa tarinaa. Odotin kärkeviä kantoja näytelmän tekijöiltä, jotka identioituvat teksteillään. Turhaan.
Luomiskatkosten, työväsymyksen käsittelyssä kirjan esseistä löytyy koordinaatiota, yhteistä tuskaa, turhautuneisuuta tai voimattomuuden tunnetta. Tekstin pysähdys nollaa elämän > ei miksikään. Omat kokemuksetkin nousivat pintaan.
Salminen ja Snicker alleviivaavat monia työtapoja, näytelmän tärkeyttä sekä draamaopintojen tähdellisyyttä: Näytelmäkirjailijoista tulee loistavia proosaisteja,kuten mm Sofi Oksanen teoksillaan näyttää.
Olen hieman eri mieltä "pohjustuksesta". Lahjakkuudet (esim Mika Waltari tai Aki Kaurismäki) ovat loistavia rinnakkain, molemmilla tai useilla ilmaisun alueilla ja luoneet myös itsensä.
Valitettavasti en etene näillä työvälineillä. Kirjan esseet jäävät omiksi tarinoiksi. Samanlaisia loistavan inspiroituneita "jälkiteorioita" tekstin synnystä ja roolittamisesta kohtaa kirjailijoiden ja yleisön tapaamisissa.
Uskon, että kaikessa luovuudessa oivallusten sarja vie välinettä eli tekijää. Hänen tavallaan.
