Veitsen terällä by Arno Kotro

Veitsen terällä Reviews

• 
  Anu

  Mieheni kanssa aloitettiin syksyllä kuuntelemaan äänikirjana tätä kirjaa autossa tiistaisin kun meidän poika oli salibandytreeneissä. Illat oli sen verran pimeitä että tavallista kirjaa ei voinut lukea niin yhdessä kuunteleminen vaikutti hyvältä idealta. Pitkään mietittiin että mikä sopii molemmille ja tämä vaikutti hyvältä. Tämä tarina on ihan uskomaton selviytymistarina. Nyt tänään ajettiin Mikkeliin viemään tytär kotiinsa niin kuunneltiin loppuun. Oikein harmittaa että loppui.
  
  Kirja kertoo Crister Lybeckin uskomattoman tarinan miten pohjamudista voi nousta maineeseen. Rikollisesta tulee tunnettu ja arvostettu kirurgi.
  
  Kirjan alkupuoli kertoo hänen lapsuudesta ja nuoruudesta, jota alkoholi ja rikokset sävyttävät. Christer oli vasta 9 vuotias kun elämän nurja puoli tuli kuvioihin mukaan. Opettajat kohtelevat huonosti, poliisien kanssa on yhteenottoja, hän joutuu myös seksuaalisesti hyväksikäytetyksi vankilassa. Kaikki tämä johtaa siihen että hän jopa yrittää itsemurhaa. Christer kuitenkin onnistuu ottamaan itseään niskasta kiinni ja opiskelu ja AA-kerho antavat elämälle uuden suunnan. Ensin hän valmistuu sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen lääkäriksi. Kirjan loppupuoli kertoo enemmän hänen luksuselämästään ja julkkisystävistä.
  
  Kirjaa kuunnellessa pohdittiin välillä miehen kanssa että miten yhdelle ihmiselle voikin tapahtua niin paljon kaikenlaista niin lyhyessä ajassa. Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan.
• 
  Lotta Yli-Hukkala

  Hieno tarina selviytymisestä, raitistumisesta ja maailmanluokan luokkanoususta linnakundista kirurgiksi. Arno Kotro on yksi lempikirjailijoistani eikä tämäkään kirja kielen puolesta petä, mutta paikoittain Lybäckin näkemykset lipsahtavat naisten esineellistämiseksi. Tämän suhteen pidän nollatoleranssia - jos kirja saa miettimään, onko tämä nyt ok, en voi suositella kirjaa.
• 
  Jaana Angeria

  Kirjan alkuosa oli kiinnostava, mutta jo siinä minua häiritsi tietynlainen machoilu. Kuitenkin tarina veti. Tahdoin saada selville, millaista elämää mies on elänyt ja miten hän on pystynyt jättämään viinan, väkivallan ja vankilakierteeen ja päätynyt lopulta kirurgiksi.
  
  Avioeron jälkeen kerronta muuttuu. Töitä kyllä riittää, samoin harrastuksia ja nuoria kauniita naisia. Vaikeuksiakaan ei puutu, mutta niistä Lybäck selviää supersankarin tavoin. Lopussa isolla pojalla on julkkisystäviä sekä toinen toistaan hienompia ja kalliimpia "leluja". Autoilla leveily ei napannut, ei edes puolisoa, joka on kiinnostunut autoista!
  
  Aluksi annoin yhden tähden, mutta koska alku on ok, pyöristettäköön määrä kahteen. Yksin tosin en kirjaa olisi ikinä jaksanut kuunnellut loppuun, mutta miehen kanssa yhdessä sinniteltiin.
• 
  Anu Vähämäki

  Pitkästä aikaa kirja, joka tempaisi mukaansa ihan vauhdilla.
• 
  Kaisa Naapuri

  Todella inspiroiva tarina, joka saa uskomaan minkä vain olevan mahdollista. Mielenkiintoista luettavaa, hyviä, hauskoja, opettavaisia tarinoita. Välillä tuntu, ettei jaksa lukea loppuun asti.
• 
  Spidermonkey

  Vaikuttava ja inspiroivakin selviytymistarina.
• 
  Janette

  Mainio toisellakin lukukerralla. Tositarina antaa motivaatiota tavoitella oman elämän unelmia.
• 
  Mika Auramo

  Runoilija Arno Kotron ja Christer Lybäckin yhdessä kirjoittama elämäkerta on kaikessa karuudessaan ja karheudessaan onnistunut ja vakuuttava. Uskomattoman menestystarinan loppusanoissa todetaan osuvasti: ”Jos yksikin ihminen saa tarinastani voimaa, on tavoitteeni saavutettu. Kyseessä on selviytymistarina, joka opettaa, että toivottomia tapauksia ei ole.”
  
  Miten vankilakierteeseen sortuneesta taparikollisesta tuli menestyvä kirurgi, yksityissairaalan osakas ja Ferrarin omistaja?
  
  Kaikki alkoi vuonna 1953 Helsingin Hakaniemessä, kun Christer syntyi melko vähävaraiseen perheeseen. Isoisällä oli ollut menestyviä bisneksiä, mutta 1930-luvun lama vei kaiken. Viimeinen infarkti 1962 teki Christeristä isättömän, ja isoveli karkasi merille. Siitä alkoi pitkä alamäki, sillä turvaa ja tukea ei ollut missään. Mukaan tulivat isommat ja pienemmät rötöstelyt, pahoinpitelyt, imppaaminenkin alkoi jo kymmenvuotiaana.
  
  Vuoden kuluivat viina- ja vankilakierteessä, eikä intistäkään tullut mitään. Nuorisovankila tuli tutuksi niin kuin Kakola ja Sörkkäkin. Perhettäkin yritetään perustaa, mutta väkivaltaisen ryöstäjän jatkuu vuoteen 1976, jolloin monien yritysten jälkeen alkoholismista kärsivä taparikollinen yrittää opiskella ja päästä irti rikoskierteestään.
  
  Lopulta käydään aivan pohjalla ”sydämen murtumispisteessä”, ja uusi aamu alkaa vähitellen sarastaa. Haaveena ovat lääketieteen opinnot, edessä on pitkä ja kivinen tie: ensin ylioppilastutkinto, sairaanhoitajakoulu, Karoliininen instituutti. Kuin ihmeen kaupalla ja useimpien läheisten masentavista kommenteista huolimatta 1982 alkaneet opinnot johtavat valmistumiseen, kirurgin paperit v. 1994, 1999 ortopedian erikoislääkäri, 2004 tohtori, v. 2006 Ferrari.
  
  Rakenteellisesti kirja on onnistuneesti toteutettu. Kotro etäännyttää hän-kerronnalla, mutta saa lukijan hyvin mukaansa. Tuntuu, kuin kertoja vie tapahtumiin ja tunnelmiin mukaan. Virittäytymistä auttavat vielä Christerin stadin slangilla kirjoitetut kursivoidut kommentit, jotka kuvaavat hyvin päähenkilön mielentilaa eri aikoina.
  
  Kirja ei moralisoi mitään, mutta katumus ja pahojen tekojen hyvittäminen kirurgintyössä tulee hienosti esille. Ketään ei syyllistetä, eikä muita osoiteta omista virheistä. Sen sijaan esille nostetaan useita henkilöitä, jotka ovat auttaneet elämän eri vaiheissa. Mm. oma äiti ei milloinkaan hylännyt poikaansa ja kävi vankilassa tukemassa. Erityismaininnan saavat AA-kerhon vertaistukihenkilöt ja rakkaudet, jotka ovat olleet ratkaisevia tulevan kannalta. Myös perheen ja lasten merkitys on tuotu esille. Päämäärättömyydestä ja naisseikkailuista on kirjoitettu karusti, mutta pohjaväreenä on usko parempaan ihmiseen, ja muiden tuki on siinä ratkaisevan tärkeää. Raittius on pitänyt vuosikymmeniä, mutta mielen- ja erityisesti vihanhallinta olivat erittäin vaikeita asioita. Tärkeintä on kuitenkin oma halu muuttua ja toimia sen mukaan luovuttamatta, lannistumatta.
  
• 
  Outi

  Veitsen terällä on toki huikean mielenkiintoinen ja ällistyttävä tarina päättäväisyydestä ja määrätietoisuudesta. Kotron tyyli kirjoittaa on vain turhan töksähtelevä, vaikka tarina imee mukaansa, on se "keveydestään" huolimatta jotenkin raskasta lukea. Kirjan loppu autoineen ja yhtäkkiä aikuisiksi varttuneine poikineen yms. tuntui olevan hosumalla tehty, tiedä häntä.
• 
  Joel

  Kirja alkoi hyvin. Lybäckin lapsuus ja vankilakierre olivat kiinnostavaa luettavaa. Opintojen suorittaminen Ruotsissa ja aseman vakiinnuttaminen arvostettuna lääkärinä myös. Loppua kohden tarinan imu heikkeni.
  
  Hyvin miehistä luettavaa. Bravadoa niin leikkaussalissa kuin sängyn puolella.
  
  Kaiken kaikkiaan hauska välipalakirja. Varmasti myös inspiroi elämänhallintansa kanssa kamppailevia.
• 
  Kimmo

  Mukaansatempaavin elämäkertateos sitten Frank McCourtin.
• 
  Piitt

  Aikamoinen selviytymistarina.