Title | : | Unohdettu vartti |
Author | : | |
Rating | : | |
ISBN | : | 951353930X |
ISBN-10 | : | 9789513539306 |
Language | : | Finnish |
Format Type | : | Hardcover |
Number of Pages | : | 146 |
Publication | : | First published January 1, 1986 |
Awards | : | Kalevi Jäntin palkinto (1987), Valtion kirjallisuuspalkinto (1987) |
Unohdettu vartti Reviews
-
Ehkä liian kovaa yritystä olla erilainen ja lappilainen minun makuuni. Julkaisuvuonnaan varmasti uraauurtava teos, siitä plussaa. Liksom hallitsee novellimuodon loistavasti ja eritoten viimeinen kokoelman novelli oli mahtava slice-of-life-tarina. Jotkut novelleista olivat todella mielenkiintoisia, mutta aika paljon oli myös täytemateriaalilta tuntuvia pätkiä. Ristiriitainen teos, mutta loppujen lopuksi aika neutraali kuva jäi tästä.
-
Aattelin, että mitäs sitä nyt turhia säästelemään. Viiden tähden arvoinen se todellakin on.
-Niin molen eläny elämäni, mutta nyt se loppuu. Mie alan tekehmään syntiä ja mie meinaan tehä paljon. Mie tehen syntiä koko loppuelämäni niin paljonko ikinä kerkiän. Ymmärräksie. Synti on ihanaa, vaikka syntisäkki tullee olehmaan mahottoman suuri ja musta. Synti on veriruskeaa ja makeaa. Sitä tekkee mieli aivan nuola. -
Aka Prázdné cesty. Sto stránek mikropříběhů o podivínech, paranoiích, násilí, smrti, chtíče a vůbec o tom horším co v lidech je. Místy ta útržkovistost připomíná Tokarzcuk, místy překladem Opráski, v jednom místě pak skoro přes kopírák Topolův Dobrý člověk a nakonec jako bonus povídka Pitipusero z lekce 21 (zájmena někdo něco, pasivum préterita, podmiňovací způsob minulý) o tom jak se špatně uklízí vystřelený mozek. Zalila mě vlna nostalgie (to je ta třetí hvězdička).
-
Lyhyitä mininovelleja enimmäkseen elämänmenosta Pohjois-Suomessa. Mukana pari pidempää juttuakin. Kirja jonka voi ottaa mihinkä saumaan vaan käteensä ja lukaista parin sivun tiiviin jutun. Liksom kirjoittaa niin vakuuttavasti, että kaikki luettu tuntuu todelta. On kauneutta ja rumuutta. Tasaista elämää ja angstia.
-
Sai minut rakastumaan lyhytproosaan. Kokoelma lyhyitä, välillä lähes runonomaisia kertomuksia tavoittaa elämän kipeimmät ja arkisimmat tunteet, ei kysele eikä selittele. Ja juuri siinä lakonisuudessa ja naiiviudessa Unohdettu vartti on niin kaunis.